Hyvinvointihääräämisessä on nyt seesteinen pohdinnan suvanto. SAKU ry:n koulutus- ja verkostokoordinaattorina työskentely vaihtuu ainakin hetkeksi Hyvinvointihäärääjän freelance-työskentelyyn, joka muuttaa omaa arkea merkittävästi.
Minulta on paljon kyselty mihin siirryn ja mitä ovat ne haasteet, joista olen puhunut ja kirjoittanut. Vastaus on, ettei ole mitään varmaa eikä sovittua kokonaisuutta. Olen ollut mukana ammatillisen koulutuksen kentällä SAKU ry:n palkkaamana henkilönä lähes 10 vuotta. Aika on ollut antoisa ja antanut kipinän uudelle henkilökohtaisen kiinnostuksen suunnalle. Minua kiinnostaa oppilaitosten ja työelämän yhteistyön kehittäminen nuorten työuralle kiinnittymisen tukemisessa ja siihen on nyt oiva tilaisuus.
Tällä hetkellä koitan punoa verkostokoordinaattorin urani langat sellaiseen vyyhtiin, että työni jatkaja Maria Käkelä pääsee kehittämään verkostokoordinaattorin roolia oman näköisekseen. Yhdessä tehdään töitä huhtikuun alussa pari viikkoa ja sitten testataan miten hyvä luopuja minä olen.
Kevään edetessä ja erityisesti kesän koittaessa, olen toivottavasti löytänyt paikkani oppilaitosten ja työpaikkojen yhteistyön pyörteistä. Sillä rintamalla on paljon tehtävää, jotta reformin hyvät tavoitteet aidosti toteutuvat. Oppimisympäristö, missä opiskelijat, opettajat ja työelämän henkilöstö toimivat siten, että kaikki voittavat, vaatii paljon vuorovaikutusta, sopimista, ymmärtämistä ja erityisesti kunnioitusta kaikkia toimijoita kohtaan. Tällä hetkellä tuntuu, että koulutuksen järjestäjät koittavat ratkoa asioita perinteiseen tapaan omista lähdöistä ja oman työn järjestämisen näkökulmasta, kun nyt jos koskaan kaivataan asiakaslähtöistä toimintaa.
Kun puhutaan työpaikoista oppimisympäristönä, pitää varoa yleistämistä. Työpaikat ovat erilaisia ja asiakaslähtöisesti on aina kuultava työpaikan toiveita ja tutustuttuva toimintaympäristöön. Samoin opiskelija on koulutuksen järjestäjälle asiakas, mutta työpaikalle yksi lenkki liiketoiminnan vahvistamiseen. Jokainen koulutus- tai oppisopimuksella opiskeleva voi olla työpaikalle uusi työntekijä. Vastaavasti jokainen koulutus- ja oppisopimus ovat opiskelijalle mahdollisuuksia kiinnittyä työelämään.
Olen vieraillut muutamassa työpaikassa, joissa löytyy korkea tahtotila ottaa opiskelijoita oppimaan. Halua ohjaamiseenkin löytyy, mutta tukea tarvitaan. Tärkeimpänä tukimuotona on esitetty opettajien kanssa käytäviä keskusteluja. Että opettajat kävisivä työpaikoilla ja keskustelisivat työpaikkaohjaajien kanssa ja heiltä voisi kysyä asioita kasvokkain ja yhdessä opiskelijan kanssa.
Minulle uudet haasteet tarkoittavat uuden oppimista, entistä laajemman ja monipuolisemman tilannekuvan hallintaa ja verkoston laajentamista entisestään. Ne ovat myös motiivini jättää vakituinen työsuhde ja lähteä kokeilemaan oman osaamisen riittävyyttä uuden toimintakulttuurin luomisessa. Irtautuminen antaa myös mahdollisuuden hetkelliseen downshiftaamiseen ja asioiden rauhalliseen analysointiin ja suunnitteluun.
On myös mielenkiintoista selvittää oma markkina-arvo niin osaamisen kuin kehittämisideoiden suhteen. Niinpä ilmoitan nyt olevani käytettävissä oppilaitosten ja työelämän kehittämisessä osaavaa ja motivoitunutta hyvinvointihäärääjää tarvitseville tahoille.
veevee.info
