tiistai 14. elokuuta 2018

Ammatillisen koulutuksen reformissa toimeenpanovaihe

Uusi lukuvuosi on käynnistynyt ja ammatillisen koulutuksen reformissa on päästy toimeenpanovaiheeseen. Nyt elokussa aloittivat ensimmäiset yhteisvalinnan kautta ammatilliseen koulutukseen hakeutuneet opiskelijat uuden lain mukaiset opinnot. Syksy näyttää miten jatkuva haku, lisääntyvä työpaikoilla oppiminen, koulutussopimukset ja entistä joustavampi oppisopimusmalli toimivat käytännössä. 

Minulle on esitetty, ettei pitäisi enää puhua ammatillisen koulutuksen reformista, kun se on niin ikävä sana ja sitä on jauhettu niin pitkään. Itse olen sitä mieltä, että nythän se reformityö vasta alkaa, kun uutta lakia lähdetään soveltamaan käytäntöön. Se että uusi laki tuli voimaan 1.1.2018 ei todellakaan tarkoita, että reformi olisi tullut sillä hetkellä valmiiksi. Johan itse lakiin liittyy useita siirtymäsäännöksiä ja mm. rahoitusta koskevassa asetuksessa on siirtymäsäännöksiä aina vuoteen 2021 asti. Minusta on hyvä käyttää asioista niiden oikeita nimiä ja puhua edelleen ammatillisen koulutuksen reformista ja tässä vaiheessa prosessia sen toimeenpanosta.

Oma työni reformin toimeenpanossa liittyy koulutus- ja oppisopimusten uusiin käytäntöihin ja tukimateriaalin tuottamiseen. Keväällä aloitettu työ on siinä vaiheessa, että syyskuun alussa julkaistaan Askeleet ammattilaiseksi -toimintamalli ja mallin toteuttamista tukevat opettajan ja ohjaajan opas sekä opiskelijan oppimispäiväkirja. Mallin ja tukimateriaalien keskeisin tavoite on varmistaa hyvä kokemus työelämästä sekä muistuttaa työkyvyn ylläpitämisen tärkeydestä jo opintojen aikana.

Ammatillisen koulutuksen siirtyessä entistä enemmän työpaikoille, tarvitaan uusia toimintamalleja opetuksen lisäksi erityisen tuen ja opiskeluhuollon toteutukseen. Jos tietosuoja- ja salassapitosäännökset ovat olleet iso haaste opiskeluhuollossa tähänkin asti, niin eivät asiat ainakaan helpotu, kun opiskelijoiden opetukseen ja ohjaukseen tulevat mukaan työpaikkojen esimiehet ja työpaikkaohjaajat. Askeleet ammattilaiseksi -toimintamallia laadittaessa ei ole löydetty viisasten kiveä asian ratkaisemiseksi, mutta malli ja tukimateriaalit sisältävät vinkkejä ja malleja asian puheeksi ottamiseen ja palvelujen järjestämiseen. Punaisena lankana mallissa on opettajien, työpaikkaohjaajien ja opiskelijoiden välinen dialogi. Kohtaamalla ja käymällä keskusteluja asioilla on tapana järjestyä ja ihmiset oppivat tuntemaan toisiaan ja syntyy luottamusta. Luottamus on tärkeä elementti eri organisaatioissa työskentelevien ja opiskelevien ihmisten kesken.

Askeleet ammattilaiseksi mallissa on huomoitu myös opiskelijan rooli omien opintojen hallinnassa. Mallissa korostetaan opetuksen ja ohjauksen tärkeyttä opintojen alussa ja itseohjautuvuuden lisääntymistä vähitellen ammatti-identiteettiin liittyvänä kasvuprosessina.

Malli ja materiaalit otetaan syksyllä käyttöön Keski-Uudellamaalla ja Keski-Pohjanmaalla. Mallista on yleensä pitkä matka juurtuneeksi käytännöksi, joten Askeleet ammattilaiseksi -teemalla syntyy varmasti vielä monta hajatelmaa tähän blogiin. 

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Hääräämisessä yhdistyvät kehittäminen, levittäminen ja vaikuttaminen

Olen kokenut hyvinvointihääräämisen hyväksi määritelmäksi sille työlle mitä teen. Olen mukana monessa hankkeessa ja arjen toiminnassa. Yhdistävänä tekijänä on ammattiin opiskelevien ja ammatillisessa koulutuksessa työskentelevien hyvinvoinnin edistäminen. Pääsääntöisesti työni on ruohonjuuritasolla tapahtuvaa käytännönläheistä kehittämistoimintaa ja hankkeissa kehitettyjen toimintamallien levittämistä ja juurruttamista. Käytännössä se tarkoittaa seminaareissa ja koulutustialisuuksissa puhumista tai esittelypisteen  toteutusta erilaisissa tapahtumissa, hyvien käytäntöjen mallintamista ja yhteistyön edistämistä. Olen mukana monessa, mutta vain harvoin sisältöjen asiantuntijana. Useimmin olen asiantuntijoiden tuntijana. Sitä on verkosto-osaaminen - minun vahvuusalueeni.

Mallintaminen ja juurruttaminen perustuvat kuuntelemiseen, tarkkailuun, kokonaiskuvan luomiseen ja sen jälkeen osiksi (käytännöiksi) pilkkomiseen. Työssä hyviin tuloksiin pääsee, kun ei yritä itse vaikuttaa, vaan arvostaa käytännön toimijoita ja ymmärtää kokonaisuuksia.

Kun hyviä käytäntöjä juurrutetaan ja levitetään paikallisesti tai valtakunnallisesti, siirrytäänkin vaikuttamistyöhön, jonka tarkoitus on vahvistaa olemassa olevaa tai saada aikaan muutos. Se on siis ihmisen ajatteluun ja käyttäytymiseen vaikuttamista. Keskeistä on arvostuksiin ja tunteisiin vetoaminen ja niihin perustuvien päätösten perustelu järkisyillä. Omassa työssä tätä vaikuttamista, eli päätöksiin johtavia vuorovaikutustilanteita tarvitaan kaikilla tasoilla Eduskunnan lainsäätäjistä ja valtion budjetin päättäjistä arjen tilanteissa omaa työtään koskevia päätöksiä tekeviin yksittäisiin opettajiin ja ohjaajiin.

Mitä kauemmas omasta arjen toimintaympäristöstä siirrytään, sitä haastavampaa on vaikuttamistyö. Olen todennut kehittämistyön itse asiassa helpoimmaksi ja nopeimmin tuloksia tuottavaksi osuudeksi työssäni. Kehittämistyön tulosten juurruttaminen ja levittäminen on huomattavasti hitaampaa ja vaatii  paljon aikaa, koska tarvittavien päättäjien ja päätösten määrä lisääntyy merkittävästi.

Olen tämän vuoden alusta ottanut haasteen vaikuttaa opiskelija-asuntoloiden arvostuksen lisäämiseen ja asuntolatoiminnan kehittämiseen johtavien päätösten aikaansaamiseen. Olen saanut vaikuttamistyölleni paljon tukea, eli en koe olevani yksin tuulimyllyjä vastaan. Mitä korkeammalle päätöksentekotasolle mennään, sen haastavampaa on löytää ihmisiä, jotka tuntisivat toimintaa siten, että heillä olisi jokin tunneside asiaan. Niinpä asuntolatoiminnan työntekijöiden ja asuntoloita ylläpitävien koulutuksenjärjestäjien ja asuntolatoimintaa tarvitsevien opiskelijoiden onkin tärkeää omilla tahoillaan tuoda asuntolatoiminnen merkitystä esiin.

Pelastakaa lapset ry:n aloitteesta syntynyt Maksuton toinen aste -kansalaisaloite on hyvä tapa vaikuttaa. Aloitteen lähetekeskustelu kesti lähes kolme tuntia ja puheenvuoroja käytettiin paljon. Se mikä minussa herätti ison kysymyksen oli kansalaisaloitteen käsittelyn sitominen vaalikauteen. Jos, ja tässä tapauksessa kun, kansalaisaloitteen tavoitetta ei saada maaliin tämän vaalikauden aikana, kansalaisaloite raukeaa. Tähän asiaan on onneksi herätty eduskunnassa ja muutosesityksiä lakiin on varmasti vireillä. Kansalaisaloite on hyvä tapa nostaa tärkeitä asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikka maksutonta toista astetta ei saada aikaan tällä vaalikaudella, on jo nyt tehty päätöksiä, joilla voidaan tukea taloudellisesti huonommassa asemassa olevien nuorten edellytyksiä toisen asteen opintojen kustannuksista selviämiseen. Uskon kansalaisaloitteen johtavan toisen asteen koulutuksen näkymiseen seuraavissa hallitusneuvotteluissa ja mahdollisesti jopa hallitusohjelmassa.

Kansalaisaloitteessa vedottiin toisen asteen oppimateriaalien kustannuksiin ja niiden kustantamiseen. Koska itse aloitteessa ei opiskelupaikkakunnalle muuttamisen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia ollut nostettu esiin, lähestyin muutama viikko sitten Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäseniä toivoen, että kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä huomioitaisiin myös opiskelupaikkakunnalle muuttamisesta aiheutuvat kustannukset ja asuntoltoiminnan merkitys eriarvoisuutta vähentävänä palveluna. En saanut yhdeltäkään kansanedustajalta vastausta sähköpostiini, enkä siis tiedä oliko viestilläni mitään vaikutusta. Kuitenkin Kansalaisaloitteen kolme tuntia kesktäneessä lähetekeskustelun monessa puheenvuorossa nousi esiin asuminen ja asuntolakin mainittiin monessa puheenvuorossa. Kysyipä yksi kansaedustaja ministereiltä, onko tiedossa kuinka moni koulutuksen järjestäjä asuntolatoimintaa järjestää.

Ehkä tämän kansalaisaloitteen myötä lopultakin saadaan aikaiseksi OPH:n asuntolaselvityksissä esitetty asuntolatoiminnan yhteiskunnallisen merkityksen selvitys. Se olisi varsin hyödyllinen seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa ja pohdittaessa millä eri keinoilla voidaan nuoria tukea toisen asteen opinnoissa, itsenäistymisessä ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä.


torstai 24. toukokuuta 2018

Vuorovaikutus ja yhteisöllisyys digiajassa

C-kasetti, puhelinkioski, lerppu ja korppu, NMT-puhelin. Arvelen blogini lukijoiden olevan sitä ikäluokkaa, että sanat herättävät nostalgisia muistoja. Erään opiskelijan pohtiessa ääneen opettajaikäpolven ankeaa nuoruutta, kun ei ollut kännyköitä, tabletteja, YouTubea, Spotifya, Instagrammia  - ei edes internettiä, laukaisi paikalla ollut opettaja nasevasti; "ei ollut valmiina, joten meidän sukupolven oli ne kaikki keksittävä" ;-).

Digitalisaatio onkin edennyt huimaa tahtia niin hyvässä kuin pahassa. Se on myös synnyttänyt sukupolvien välille kuiluja monessa eri asiassa, yhtenä niistä yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen kokemus. Koska kehitys myös jatkuu ja nopeutuu entisestään, on hyvä välillä pysähtyä tarkastelemaan mitä itse ymmärrämme yhteisöllisyydellä ja miten eri ikäiset, erilaisissa kasvuympäristöissä kasvaneet ja erilaisista kulttuureista Suomeen saapuneet ihmiset kokevat yhteisöllisyyden ja miten suhtaudumme digitalisaation tuomiin uusiin vuorovaikutuksen muotoihin.

Nuorimmat ammatillisen koulutuksen opiskelijat ovat eläneet koko elämänsä internetin ja sosiaalisen median ajassa. Heille on luonnollista kommunikoida Facebookissa, Instagramissa, Mesessä, WhatsAppissa jne. Heille puhelin on väline kuulua erilaisiin yhteisöihin. Internet ja sosiaalinen media on myös kaiken tarvitavan tiedon lähde - kvg. Somen varjopuolena tiedetään sen käyttämisen yleisyys kiusaamisen välineenä jättämällä henkilö some-ryhmien ulkopuolelle tai levittämällä noloja kuvia tai tietoja nopeasti laajalle leviäviä kanavia käyttäen.

Minä tunnistan ja tunnustan itsessäni paljon konservatiivisia piirteitä ja tottumuksia. Olen kuitenkin pyrkinyt olemaan omien kykyjeni mukaan myös sosiaalisessa mediassa ja erityisesti ymmärtämään sen vaikutusta erilaisiin ihmisiin, erityisesti nuoriin, joille kaveripiirin hyväksyminen ja sitä kautta kuuluminen johonkin, on erityisen tärkeää.

Ammatillisessa koulutuksessa digitalisaatio on suuri mahdollisuus tiedolla johtamisen kehittämiseen ja erilaisten tietojen keräämisen ja raporttien laatimisen sujuvoittamiseen. Se tuo tiedon kaikkien saataville ja mahdollistaa yhteyksien pitämisen huolimatta pitkistä välimatkoista. Digitalisaatio mahdollistaa myös monipuolisen verkko-opiskelun ja -ohjauksen. Digitalisaatio ei kuitenkaan korvaa ihmistä, eikä verkkokurssi vähennä opetuksen ja ohjauksen tarvetta. Digitalisaation avulla pitääkin tavoitella lisää aikaa aikuisten ja nuorten kohtaamiselle niin perinteisissä kuin digitaalisissa muodoissa.

Tiedon hakemisen ja arvioinnin taito ei ole synnynnäistä. Sitä on opetettava. Verkkokurssit palvelevat opiskelijaa vain, kun tehtävät tarkistetaan ja niistä annetaan palautetta. Digitalisaatio on siis erinomainen renki, joka voi myös yhdistää. Kun myöntää digitalisaation kehityksen vauhdissa pysymättömyyden ja uskaltaa hyödyntää nuoremman sukupolven osaamista, voi itse asiassa helpottaa monin tavoin omaa työtään ja kaventaa sukupolvien välistä digikuilua.

Digitalisaatio on muuttanut yhteisöllisyyden ja vuorovaikutuksen kokemusta. Digitalisaatio on pienentänyt maailmaa ja mahdollistanut aivan uusia tapoja ylläpitää vuorovaikutusta ihmisten välillä. Perinteistä kasvokkain kohtaamista ja kädestä pitäen ohjaamista ei kuitenkaan tarvitse hylätä. Mitä enemmän meillä on keinoja vuorovaikutuksen synnyttämiseen ja dialogin käymiseen sen paempi.

Yhteiskunnassamme näyttäisi olevan käynnissä paluu yksilökeskeisyydestä enemmän yhteisöllisyyttä ja lähimmäisestä välittämistä arvostavaan toimintakulttuuriin. Se on hieno asia. Sitä ei kuitenkaan pidä käsittää paluuna menneeseen vaan, entistä monipuolisempiin vuorovaikutuksen muotoihin ja yhteisöllisyyttä edistävien välineiden jatkuvaan kehittämiseen.  Annetaan tilaa kohtaamiselle kaikilla mahdollisilla yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta edistävillä välineillä, jotta kaikilla olis mahdollisuus tuntea kuuluvansa itselle tärkeään yhteisöön ja saada kokemus välittävistä ihmisistä.

torstai 10. toukokuuta 2018

Asuntolatoiminta edistää läpäisyä ja on merkittävä eriarvoisuuden tasoittaja

Palataanpa takaisin omalle vahvuusalueelle ja asiaan, jonka kustannusvaikutukset ovat suurin yksittäinen toisen asteen opiskelijoiden eriarvoisuutta aiheuttava tekijä; muutto kotoa opiskelupaikkakunnalle.

Olisi tietenkin ihanteellista, että erityisesti nuoret voisivat suorittaa toisen asteen opinnot kotoa käsin. Ammatillisten oppilaitosten verkko on kuitenkin kautta aikojen ollut niin harva, että se ei ole ollut, eikä lähitulevaisuudessakaan ole kaikille mahdollista. Julkisen liikenteen kehitys on johtanut siihen että erityisesti alaikäisten on muutettava opiskelupaikkakunnalle yhä lähempää.

Muutto toiselle paikkakunnalle aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Kustannukset ovat erityisen merkittäviä nuorille, mutta myös aikuisopiskelijalle lisäkulut voivat olla taloudellinen este opiskelupaikan vastaanottamiselle . Ratkaisu taloudellisen eriarvoisuuden tasoittamiseen, nuorten turvallisen asumisen varmistamiseen ja opintojen läpäisyn edistämiseen on asuntolatoiminta.

Ratkaisu ei ole uusi. Asuntolatoimintaa on ollut niin kauan, kuin Suomessa on järjestetty ammatillista koulutusta. 80-luvulla alkanut yksilöllisyyden korostaminen ja kotitalouksien vaurauden kasvu on aiheuttanut harhan asuntoloiden vähentyneestä tarpeesta. Mitä suuremmiksi konserneiksi koulutuksen järjestäjät ovat kasvaneet sitä varmemmin asuntoloita on tarkasteltu vain kuluerän muodostavina kiinteistöinä ja asuntoloista on luovuttu. Kehitystä on tukenut ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevat asetukset, joissa koulutuksen järjestäjää tuetaan majoitustoiminnan järjestämisestä. Termin puutteellisuuden lisäksi itse korvaus on niin pieni, ettei se kata likimainkaan nykyaikaisen asuntolatoiminnan järjestämisen kustannuksia - ei edes majoitusosuutta.

Uudessa laissa ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) ensimmäisen kerran määritellään asuntolatoiminta osaksi oppimisympäristöä ja määritellään asuntolatoiminnan järjestämisen raamit. Ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevissa asetuksissa asuntolatoimintaa ei edelleenkään tunnisteta, vaan rahoituksen peruste on majoittaminen ja koulutuksen järjestäjälle maksettavan tuen korotuskerrointa lasketaan kahden seuraavan vuoden ajaksi.

Vetoankin tällä kirjoituksella päättäjiin asuntolatoiminnan rahoituksen saamiseksi sille kuuluvalle tasolle esittämällä perusteluja sekä humanistisesta, että taloudellisesta näkökulmasta:

Tilastotietoja majoitettavista opiskelijoista, asuntoloista ja asuntolan henkilöstöstä

  • OPH:n perustietokyselyn 20.9.2017 mukaan
    • majoitusta järjestää 76 koulutuksen järjestää
    • majoitettavia opiskelijoita on yhteensä 9660.
  • THL:n TEA-viisarin mukaan 
    • 172 toimipisteellä on käytettävissä asuntola. Ilman ohjaajaa on 14 asuntolaa.
    •  Yövalvoja on 56 asuntolassa, vartiointiliike yöpäivystää 80 asuntolassa ja ilman yövalvontaa on 35 asuntolaa.
    • Asuntolaohjaaja kuuluu 65 toimispisteen opiskeluhuoltoryhmään ja 53 toimipisteessä asuntolaohjaaja osallistuu opiskeluhuoltoryhmän toimintaan tarvittaessa/kutsuttaessa.
    • Asuntolaohjaajien kuuluminen opiskeluhultoryhmiin on vähentynyt merkittävästi oppilas- ja opiskelijahuoltolain voimaan tulon jälkeen. 
Perustelut asuntolatoiminnan rahoituksen lisäämiselle
  1.  Opetetushallituksen selvityksissä ammatillisen koulutuksen asuntoloista (2012:5 ja 2016:2) noin 30 % asuntolassa asuvista opiskelijoista ilmoitti keskeyttävänsä opinnot, mikäli asuntolapaikkaa ei olisi.
  2. Läpäisyn tehostamisen ohjelman 2011 - 2015 aikana tehtyjen selvitysten mukaan asuntoloissa asuneiden opiskelijoiden keskeyttämisprosentti oli alle 5, kun ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden valtakunnallinen keskiarvo oli lähes 9. 
  3. OPH:n maaliskuussa 2018 julkaisemassa läpäisyn seurannan määrällisessä selvityksessä lukuvuodelta 2016 - 2017 ammatillisen koulutuksen keskimääräinen keskeyttämisprosentti oli kasvanut 2,8 % verrattuna lukuvuoteen 2013 - 2014. Asuntoloissa asuvien keskeyttämisprosentti oli kasvanut vain 0,3%.

    Asuntolatoiminnalla voidaan vaikuttaa merkittävästi opiskelijoiden opintojen läpäisyyn, kääänteisesti vähentää keskeyttämistä ja syrjäytymisen riskiä. Opiskelijoiden koulutuksen läpäisyllä on siten sekä humanistinen että taloudellinen vaikutus.
  4. Pelkät seinät eivät edistä opintoja. OPH:n selvityksen 2012:5 mukaan asuntoloissa työskentelevät ovat pääsääntöisesti ohjaaja-nimikkellä, vähintäin toisen asteen koulutuksen saaneita ja keskimäärin 45-vuotiaita. Ohjaajista 63% on naisia ja 37% miehiä. Asuntolaohjaajat järjestävät asuntolatoimintana arjen taitoja vahvistavia kursseja sekä monipuolista vapaa-ajantoimintaa, joka edistää opiskelijoiden viihtyvyyttä ja yhteisöllisyyttä.
  5. OPH:n selvitykseen 2016:2 haastatellut koulutuksen järjestäjien edustajat näkivät asuntolan hyväksi välimuodoksi matkalla itsenäiseen asumiseen ja elämään. Erityisesti nuorille, joilla on jo ennen toisen asteen opintoja ollut kotioloihin tai arjen taitojen hallintaan liittyviä ongelmia, on ongelmia opiskeluissa tullut enemmän opiskelijan muutettua asuntolasta omaan vuokra-asuntoon.

    Asuntolassa voidaan opiskelijaa tukea sekä opinnoissa että arjen hallinnan taidoissa. Ohjauksen ammattilaiset, asuntolassa järjestetty erityinen tuki ja asuntolan asukkaiden muodostama yhteisö mahdollistavat nuorelle turvallisen, terveellisen ja viihtyisän kasvuympäristön. Oppilaitos valmentaa ammattiin, asuntola elämään.
  6. Kaikilla koulutuksen järjestäjilllä ja opetusyksiköillä ei ole tarjota opiskelijoille asuntolatoimintaa. Asuntolapaikkoja ei myöskään riitä kaikille niitä hakeville ja tarvitseville. Opiskelun takia opiskelupaikkakunnalle muuttaneiden nuorten määrä on huomattavasti suurempi kuin asuntoloissa asuvien määrä. Mikä on todellinen määrä? Kuinka paljon toisen asteen opiskelijoille maksetaan asumistukia? Kuinka monen opiskelijan opinnot viivästyvät tai keskeytyvät korkeiden asumiskustannusten johdosta? Kuinka moni nuori toisen asteen opiskelija ajautuu sosiaalitoimen asiakkaaksi ja menettää luottotiedot puuttellisten arjen taitojen ja liian varhain alkaneen itsenäisen asumisen johdosta?
  7. Milloin lukiolaiset alkavat vaatia maksuttomia opiskelija-asuntoloita toisen asteen opiskelijoiden yhdenvertaisuuteen vedoten?

    OPH:n asuntolaselvityksen 2016:2 kehittämisehdostus nr. 1 on tarpeen toteuttaa: Asuntolaa ei pidä nähdä yksin ammatillisen koulutuksen järjestäjän toimintana, vaan yhteiskunnallisena investointina erityisesti nuorten, mutta myös sosiaalisin perustein aikuisikäisten toisen asteen opiskelijoiden opiskelua, arjen taitoja ja yhteiskuntaan kiinnittymistä tukevana palveluna. Koska asuntolatoiminnan yhteiskunnallista merkitystä ei ole kartoitettu, selvityksen tekijät esittävät sen tekemistä.
Noin kuukauden kuluttua julkistetaan talven yhteishaussa hakeneiden nuorten sijoittuminen eri oppilaitoksiin. Opiskelupaikan vastaanottaminen tarkoittaa monen nuoren kohdalla isoa askelta kohti itsenäistymistä. Soisin, että heillä kaikilla olisi mahdollisuus aloittaa se ammattitaitoisten asuntolaohjaajien ohjauksessa.



keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Lisääntyvä työpaikalla tapahtuva koulutus muuttaa opettajan arjen

Nyt ollaan osa-alueella, jossa pitää varoa liikaa viisastelua ja ohjeistusta. Vaikka olenkin tämän talven aikana työpaikalla tapahtuvaan opetukseen ja ohjaukseen päässyt tutustumaan, niin vähäinen on vielä kokemus ja syvästä rintaäänestä ei puhettakaan. Olen kuitenkin aloittanut asiaan perehtymisen silmä tarkkana ja korvat höröllä kuunnelleen. Havaintojeni myötä olen muodostanut mielessäni toimintamallin raamit ja siihen liittyen monta kysymystä, joita pitää ratkoa mallin tarkentamiseksi ja soveltamiseksi eri aloille ja erilaisiin työpaikkoihin.

Opiskelijoiden siirtyessä opiskelemaan entistä enemmän työelämään oppilaitoksen ulkopuolelle, pitää opettajien työ organisoida uudella tavalla. Havaitsemistani toimintamalleista pidän parhaana ja todistetusti toimivana mallia, jossa opettajat toimivat tiiminä suunnitellen opetuksen ja ohjauksen ajankäytön yhdessä annettujen raamien puitteissa. On tärkeää, että perinteisestä minun ryhmä -ajattelusta siirrytään meidän opiskelijat -ajatteluun. Opiskelijat voidaan toki jakaa vastuuopettajille, mutta käytännössä kaikki tiimin opettajat opettavat heille osoitettuja opiskelijoita.

Ideana tiimityössä on, että oppilaitoksessa on jokaisena opiskelupäivänä 1-2 opettajaa opiskelijoita varten 2-4 opettajaa tiimin ja opiskelijaryhmän koosta riippuen kiertää työpaikoilla opettamassa ja ohjaamassa. Kun kaikki opettavat kaikkia, voidaan työpaikoilla vierailut organisoida siten, että opettajan siirtymiin käyttämä aika minimoidaan. Se on kuitenkin selvää, että opettajan ammatti on jatkossa entistä liikkuvampi. Toki digitalisaatio jo nyt mahdollistaa muitakin tapoja olla yhteydessä niin opiskelijaan kuin työpaikkaohjaajaan, mutta pelkän digiopetuksen ja -ohjauksen varaan en soisi opiskelijoiden jäävän.

Opiskelijoiden entistä pidemmät työelämäjaksot haastavat myös erityisen tuen ja opiskeluhuollon henkilöstön entistä liikkuvampaan työotteeseen. Kun erityistä tukea tai opiskeluhuollon palveluja ulotetaan työpaikoille, on tärkeää käydä keskustelu opettajan ja opiskelijan kanssa ja sopia miten toimitaan työpaikalla ja mitä tietoja työpaikkaohjaaja tarvitsee ohjaustyössään.

Työpaikalla opiskelijaa ohjaa päivittäin työpaikkaohjaaja ja työpaikan muu henkilöstö. Oman kokemuksen mukaan työpaikalla tapahtuvaan ohjaukseen suhtaudutaan pääsääntöisesti hyvin myönteisesti ja opiskelijoista koetaan olevan hyötyä työyhteisölle. Opettajalta kaivataan pedagogisia vinkkejä ja tietoa siitä, mitä kullakin jaksolla pitäisi oppia, jotta opiskelijoille voidaan osoittaa oppimistavoitteen mukaisia tehtäviä. Opettaja auttaakin itseään, kun käyttää aikaa oman työelämäverkoston työpaikkaohjaajien kouluttamiseen työpaikoilla. Tässäkin asiassa kohtaaminen lisää luottamusta ja luottamus edelleen kaikkien osapuolten työhyvinvointia. Digitaalinen yhteydenpitokin on helpompaa, kun taustalla on riittävästi kohtaamisia.

Koska olen siirtynyt lähes päätoimisesti työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämistehtäviin, olen hahmotellut hyvän työelämäkokemuksen ja hyvinvoinnin edistämisen varmistavan toimintamallin. Mallin kehittämisessä olen omien oppilaitosyhteyksien ja haastattelemieni työpaikkaohjaajien olisäksi tukeutunut Työterveyslaitoksen asiantuntemukseen ja yhdessä Mikko Nykäsen ja Auli Airilan kanssa laatinut tukimateriaalia mallin toteuttamiseen. Malli on nimetty sen pilottivaiheessa Askeleet ammattilaiseksi -malliksi, koska pääkohderyhmänä ovat nuoret opiskelijat. Aikuisten ja varsinkin muuntokoulutuksen kohdalla malli voidaan muokata esim Askeleet uuteen ammattiin. Riippumatta opiskelijan iästä ja työkokemuksesta hyvä ohjaus ja järjestelmällinen perehdytys uusiin työtehtäviin ja työpaikkoihin on työhön kiinnittymistä ja työhyvinvointia edistävä asia. Siksi ns. itsestään selvien asioiden kertaaminen ja niiden kytkeminen uusiin asioihin on tärkeää.

Askeleet ammattilaiseksi -toimintamalli
Askeleet otetaan jokaisen koulutussopimuksen yhteydessä. Ensimmäisellä kerralla toiminta on vahvasti opettaja- ja ohjaajajohtoista ja toistojen myötä kasvatetaan opiskelijan itseohjautuvuutta asioissa.

Kun mallia toteutetaan ensimmäisen kerran uuden työpaikkaohjaajan kanssa opettajan tulee varata aikaa työpaikkaohjaajan kouluttamiseen ja työpaikkaan tutustumiseen. Toistot kehittävät yhteistyötä ja lisäävät luottamusta madaltaen opettajan ja ohjaajan välisen yhteydenoton kynnystä.

  1. Katse omaan työhön
    Oppilaitoksessa opettajajohtoisesti perehtyminen oman alan työtehtäviin, omiin vahvuuksiin ja tulevan sopimusjakson oppimistavoitteisiin. Mallissa asetetaan sekä ammatilliset että työhyvinvointia tukevat tavoitteet.
  2. Oma työyhteisö
    Työpaikkaohjaajan johdolla tapahtuva perehdytys työpaikalla. Opettajan tai opiskeluhuollon edustajan läsnäolo tarveharkinnan mukaan. Sopimusjakson tavoitteiden tarkistus, mahdolliset erityisen tuen järjestelyt ja muut oppilaitoksen ja työpaikan yhteistyöhön liittyvät käytännöt.
  3. Oppimisen ja hyvinvoinnin seuranta
    Tukena Askeleet ammattilaiseksi -oppimispäiväkirja, jossa fiilismittarin ja kokemuksiin liittyvien kysymysten avulla seurataan oppimisen etenemistä. Joka viikko palautekeskustelu työpaikkaohjaajan kanssa, tarvittaessa yhteys opettajaan / opiskeluhuoltoon.
  4. Omat energialähteet
    Sopimusjakson aikana opiskelijan tulee arvioida työn kuormittavuustekijöitä ja omaa kykyään jaksaa työssä. Askeleet ammattilaiseksi -oppimispäiväkirjassa on tehtäviä, joiden avulla asiaa voidaan käsitellä palautekeskusteluissa, erillisinä ohjaus- tai huolikeskusteluina tai sopimusjaksoon mahdollisesti liittyvänä työkyky ja hyvinvointi -yto-opintoihin tai työkykypassiin kuuluvana opetuksena tai ohjauksena.
  5. Näyttö ja sopimusjakson arvionti työpaikalla
    Näyttö tapahtuu näyttösuunnitelman mukaisesti sopimusjakson aikana. Opettaja ja työpaikan edustaja arvioivat. Lisäksi sopimusjakson päättyessä on luonnollista käydä opiskelijan ja työpaikkaohjaajan kesken arviointikeskustelu sopimusjakson tavoitteiden saavuttamisesta.
  6. Arviointi ja vertaiskokemusten jakaminen oppilaitoksessa
    Erityisesti nuorten opiskelijoiden kohdalla on hyvä järjestää työelämäkokemusten jakamiseksi oppitunteja, opintopiirejä tms. joissa opiskelijat voivat jakaa kokemuksiaan toisten opiskelijoiden kanssa.

Toimintamallia kehitetään osana S-ryhmän Nuori mieli työssä -ohjelmaa. Toimintamallin kehittämiselle haetaan hankekumppaneita ja -rahoitusta. Keskustelen mielelläni mallista, siihen liittyvästä tukimateriaalista ja kehittämisyhteistyöstä kaikkien aiheesta kiinnostuneiden kanssa.