Uusi normaali alkaa muotoutua. Pitkästä aikaa olin Educa-messuilla. Oli väkeä, tuttujakin tapasin. Olin Educassa ensisijaisesti edistämässä Suomen nuorisokeskusten tunnnettuutta Piispalan edustajana. Eli osastolla olivat mukana kaikki keskukset. Päivän antina kohtasin paljon ihmisiä, joilla oli kokemus joko oppilaana, opettajana tai molemmissa rooleissa leirikoulusta Piispalassa ja tietenkin myös muista nuorisokeskuksista.
Oman osaston ohella kiertelin tietenkin kaikki ständit ja katselin mitä oli tarjolla. Digitaalisuus on lisääntynyt - se ei ollut yllätys, mutta hybriditoimintoja ja palveluja olisin kaivanut enemmän. Digitalisaation tehtävänä on olla hyvä renki, mutta ihmisten fyysisten kohtaamisen tarvetta ja sen merkitystä ei pidä sivuutta saati korvata digitaalisin keinoin.
Kävin mesuuilla itselleni hyödylllisiä keskusteluja aikaisemman työurani verkostoihin kuulunieden ihmisten kanssa. Edelleen tuntuu monen toimijan hyvä työ hukkuvan informaation ja hanketoiminnan tulosten tulvaan.
Niin kovasti toivoisin, että kehittämishankkeiden rahoituksessa panostettaisiin uusien innovaatioiden rinnalla myös hyvien käytäntöjen jatkojalostamiseen, juurruttamiseen ja levittämiseen. Liian usein hankkeissa kehitetyt hyvät käytännöt eivät ehdi jalostua arjen käytännöiksi.
Aikanaan ammatillisen koulutuksen läpäivsyn tehostamisen ohjelmassa kehitettiin hyviä käytäntöjä opiskelijoiden pitovoiman lisäämiseksi. Hankkeessa tehtiin kehittämisen rinnalla tutkimusta ja erilaisia opetuksen, ohjauksen ja tukipalvelujen kehittämisen hankkeissa peilattiin tutkimuksen esiin nostamia haasteita.
Ohjelman aikana ei saatu merkittävää muutosta läpäisyyn, mutta kehitettiin monia hyviä käytäntöjä, joilla saatiin erinomaisia kehitysaskeleita eri oppilaitosten eri aloilla. Ohjelman aikana ei valitettavasti ehditty käytäntöjä levittää riittävästi, että niiden tuloksilla olisi ollut valtakunnallisesti merkittävä opintojen keskeyttämisen vaikutus. Niinpä ajauduttiin oppivelvollisuuden laajentamiseen, jolla kuviteltiin ratkaistavan keskeyttämisen ongelmat. Ammuttiin haulikolla hyttystä.
Hyvää toki tarkoitettiin ja paljon tukitoimia on lisätty. Koulutuksen järjestäjien ja kuntien nuorisotyössä on otettu hyviä askelia nuorten tukemiseksi, mutta! Kun haasteena on noin 5-15% ikäluokan nuorista ja absoluuttinen määrä jatkuvasti pienempi, niin oppivelvollisuuden laajentamiseen käytetyillä euroilla olisi saatu huomattavasti enemmän aikaan kohdentamalla ne tuohon 5-15% nuoriin. Nyt tehtiin valtava tulonsiirto varakkaalle kansanosalle ilman läpäisyn ja työllisyyden kehittymistä. Pakolla ei saada nuoria koulussa pysymään, mutta hyvällä ohjauksella on todistettu olevan suuri merkitys opiskelujen etenemiseen. Kannattaa lukea Jukka Vehviläisen toimittama Läpäisyn tehostamisen historiikki.
Summa summarum. Educassa pitkän tauon jälkeen. Entiset ongelmat, toimijoita ja ratkaisuja paljon, mutta hyvät käytännöt eivät leviä eivätkä juurru. Siinä on perimmäinen syy hanketoiminnan tehottumuuteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti