Olen kokenut hyvinvointihääräämisen hyväksi määritelmäksi sille työlle mitä teen. Olen mukana monessa hankkeessa ja arjen toiminnassa. Yhdistävänä tekijänä on ammattiin opiskelevien ja ammatillisessa koulutuksessa työskentelevien hyvinvoinnin edistäminen. Pääsääntöisesti työni on ruohonjuuritasolla tapahtuvaa käytännönläheistä kehittämistoimintaa ja hankkeissa kehitettyjen toimintamallien levittämistä ja juurruttamista. Käytännössä se tarkoittaa seminaareissa ja koulutustialisuuksissa puhumista tai esittelypisteen toteutusta erilaisissa tapahtumissa, hyvien käytäntöjen mallintamista ja yhteistyön edistämistä. Olen mukana monessa, mutta vain harvoin sisältöjen asiantuntijana. Useimmin olen asiantuntijoiden tuntijana. Sitä on verkosto-osaaminen - minun vahvuusalueeni.
Mallintaminen ja juurruttaminen perustuvat kuuntelemiseen, tarkkailuun, kokonaiskuvan luomiseen ja sen jälkeen osiksi (käytännöiksi) pilkkomiseen. Työssä hyviin tuloksiin pääsee, kun ei yritä itse vaikuttaa, vaan arvostaa käytännön toimijoita ja ymmärtää kokonaisuuksia.
Kun hyviä käytäntöjä juurrutetaan ja levitetään paikallisesti tai valtakunnallisesti, siirrytäänkin vaikuttamistyöhön, jonka tarkoitus on vahvistaa olemassa olevaa tai saada aikaan muutos. Se on siis ihmisen ajatteluun ja käyttäytymiseen vaikuttamista. Keskeistä on arvostuksiin ja tunteisiin vetoaminen ja niihin perustuvien päätösten perustelu järkisyillä. Omassa työssä tätä vaikuttamista, eli päätöksiin johtavia vuorovaikutustilanteita tarvitaan kaikilla tasoilla Eduskunnan lainsäätäjistä ja valtion budjetin päättäjistä arjen tilanteissa omaa työtään koskevia päätöksiä tekeviin yksittäisiin opettajiin ja ohjaajiin.
Mitä kauemmas omasta arjen toimintaympäristöstä siirrytään, sitä haastavampaa on vaikuttamistyö. Olen todennut kehittämistyön itse asiassa helpoimmaksi ja nopeimmin tuloksia tuottavaksi osuudeksi työssäni. Kehittämistyön tulosten juurruttaminen ja levittäminen on huomattavasti hitaampaa ja vaatii paljon aikaa, koska tarvittavien päättäjien ja päätösten määrä lisääntyy merkittävästi.
Olen tämän vuoden alusta ottanut haasteen vaikuttaa opiskelija-asuntoloiden arvostuksen lisäämiseen ja asuntolatoiminnan kehittämiseen johtavien päätösten aikaansaamiseen. Olen saanut vaikuttamistyölleni paljon tukea, eli en koe olevani yksin tuulimyllyjä vastaan. Mitä korkeammalle päätöksentekotasolle mennään, sen haastavampaa on löytää ihmisiä, jotka tuntisivat toimintaa siten, että heillä olisi jokin tunneside asiaan. Niinpä asuntolatoiminnan työntekijöiden ja asuntoloita ylläpitävien koulutuksenjärjestäjien ja asuntolatoimintaa tarvitsevien opiskelijoiden onkin tärkeää omilla tahoillaan tuoda asuntolatoiminnen merkitystä esiin.
Pelastakaa lapset ry:n aloitteesta syntynyt Maksuton toinen aste -kansalaisaloite on hyvä tapa vaikuttaa. Aloitteen lähetekeskustelu kesti lähes kolme tuntia ja puheenvuoroja käytettiin paljon. Se mikä minussa herätti ison kysymyksen oli kansalaisaloitteen käsittelyn sitominen vaalikauteen. Jos, ja tässä tapauksessa kun, kansalaisaloitteen tavoitetta ei saada maaliin tämän vaalikauden aikana, kansalaisaloite raukeaa. Tähän asiaan on onneksi herätty eduskunnassa ja muutosesityksiä lakiin on varmasti vireillä. Kansalaisaloite on hyvä tapa nostaa tärkeitä asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikka maksutonta toista astetta ei saada aikaan tällä vaalikaudella, on jo nyt tehty päätöksiä, joilla voidaan tukea taloudellisesti huonommassa asemassa olevien nuorten edellytyksiä toisen asteen opintojen kustannuksista selviämiseen. Uskon kansalaisaloitteen johtavan toisen asteen koulutuksen näkymiseen seuraavissa hallitusneuvotteluissa ja mahdollisesti jopa hallitusohjelmassa.
Kansalaisaloitteessa vedottiin toisen asteen oppimateriaalien kustannuksiin ja niiden kustantamiseen. Koska itse aloitteessa ei opiskelupaikkakunnalle muuttamisen taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia ollut nostettu esiin, lähestyin muutama viikko sitten Eduskunnan sivistysvaliokunnan jäseniä toivoen, että kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä huomioitaisiin myös opiskelupaikkakunnalle muuttamisesta aiheutuvat kustannukset ja asuntoltoiminnan merkitys eriarvoisuutta vähentävänä palveluna. En saanut yhdeltäkään kansanedustajalta vastausta sähköpostiini, enkä siis tiedä oliko viestilläni mitään vaikutusta. Kuitenkin Kansalaisaloitteen kolme tuntia kesktäneessä lähetekeskustelun monessa puheenvuorossa nousi esiin asuminen ja asuntolakin mainittiin monessa puheenvuorossa. Kysyipä yksi kansaedustaja ministereiltä, onko tiedossa kuinka moni koulutuksen järjestäjä asuntolatoimintaa järjestää.
Ehkä tämän kansalaisaloitteen myötä lopultakin saadaan aikaiseksi OPH:n asuntolaselvityksissä esitetty asuntolatoiminnan yhteiskunnallisen merkityksen selvitys. Se olisi varsin hyödyllinen seuraavaa hallitusohjelmaa laadittaessa ja pohdittaessa millä eri keinoilla voidaan nuoria tukea toisen asteen opinnoissa, itsenäistymisessä ja yhteiskuntaan kiinnittymisessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti