Olen palannut toisen asteen ammatillisen koulutuksen kentälle, sen ruohonjuuritasolle. Aloitin tammikuussa Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopisto Poken Piilolan toimipaikan asuntolaohjaajana. Asuntolatoiminta oli minulle läheinen asia työskennellessäni SAKU ry:ssä ja nyt olen siis sivustaseuraajan roolista siitynyt toiminnan ytimeen.
Asuntolaohjauksen ohella olen projektipäällikkönä hankkeessa, jossa kehitetään Poken opiskelijakuntatoimintaa, opiskelijoiden osallisuutta ja työkykypassia. Opiskelijoiden osallisuuden kehittämisestä olen innostunut, Työkykypassiin suhtaudun työhistoriasta johtuen rutiinityönä.
Blogini ei ole päiväkirja omista töistäni, vaan jatkan aikanaan valitsemallani linjalla ottaen kantaa ajankohtaisiin ilmiöihin, lakien ja asetusten valmisteluun ja toimeenpanoon sekä nostamaan esille tutkimustietoa ja kehittämishankkeiden tuloksia nuorisotyön ja ammatillisen koulutuksen kentältä.
Tähän comeback-päivitykseen päätin kirjoittaa hajatelman Koronan välttämisestä maalaisjärjellä ja suosituksiin luottamalla.
Korona on koetellut. Vaikka olenkin välttänyt sairastumisetn on elämässä moni asia muuttunut. Tapahtumiin liittyvät työt ovat olleet jäissä yli vuoden ja taxityössä liikevaihto putosi kannattamattomuuden rajalle. Hain uusiin työtehtäviin ja niiden myötä muutin kaupungista maaseudun rauhaan. Kannonkoskella ei tarvite murehtia ruuhkista kaupoissa tai katukuvassa. Uudessa työssä korona näyttäytyy sekä valtakunnallisina että alueellisina rajoituksina ja työnantajan ohjeina, joita pitää jatkuvasti seurata. Etäopetukseen siirtymisellä olisi luonnollisesti merkittävä vaikutus työn arkeen.
Minä olen ymmärtänyt hyvin monta erilaista TV- ja radiolähetystä seuranneena, että koronatartunnan välttäminen ja sen levittämisen ehkäiseminen on mahdollista, kun välttää kontakteja ja huolehtii käsihygieniasta. Kun ei voi välttää kontakteja, voi riskin minimoida käyttämällä maskia.
Pandemian torjunnan keinot ovat sellaisia, että niitä on käytännössä vaikea säätää lailla. Vaikka lait vielä tartuntatautilakiin ja poikkeustilaan liittyen saataisiinkiin voimaan, niin niiden valvominen poliisivoimin olisi käytännössä hyvin rajallista - naapurikateus olisi ainoa tehokas keino valvontaan.
Jos jäädään odottamaan lain säätämisen prosessia, niin virus ehtii ottamaan pitkän etumatkan. Entä jos ihan jokainen vain ottaa vastuun ja toimii asiantuntijoiden ohjeiden mukaan? Ei tarvita mitään pakkoa, jos kaikki vain ottavat maskit käyttöön liikkuessaan sellaisissa paikoissa, joissa on muitakin ihmisä ja turvavälien pitäminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Kenenkään ei tarvitse erakoitua, vaan valita se sosiaalinen verkosto, joka työssä ja vapaa-ajalla on tarpeellinen ja pysytellä sen verkoston keskuudessa.
Liikunta ja erityisesti ulkona liikkuminen on ihmiselle hyväksi. Nyt pitää vain liikkua yksin tai pienen turvallisen sosiaalisen verkoston kanssa.
Rokotukset ovat käynnistyneet ja vauhti kiihtyy koko ajan. Oma käsitykseni kaiken tiedon suodattamisen jälkeen on, että ei iso Koo yhdellä rokotuskierroksella vielä kokonaan häviä. Kuten erilaisten kausi-influenssien torjuntaan, tarvitaan Koronan torjunnassakin vielä useita rokotuskierroksia jotta viruksen aiheuttamalta taudilta ollaan turvassa. Ei siis hötkyillä, vaan maltetaan noudattaa terveys-turvallisuusohjeita arjessa.
Kun synkistely ei kuuluu tapoihini, niin lopuksi näkymä tulevaan uuteen normaaliin - vanhaanhan ei ole enää paluuta. Niin ikävää kuin Korona-aika on ollutkin, on se varmasti opettanut meitä pesemään käsiä, arvostamaan kohtaamisia ja yhteisöjä, tekemään etätöitä ja hyödyntämään erilaisia digitaalisia palveluja. Suomessa onkin otettu iso digiloikka Koronan aikana. Toki kaikilla kansalaisilla - ikään katsomatta - ei ole ollut tarvittavaa osaamista, taloudellisia ja henkisiä voimavaroja tai tarvittavia tukiverkostoja tämän loikan ottamiseen. Koronan jälkeisenä aikana onkin entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota yhteiskunnan eriarvoisuuden kaventamiseen. Oppilaitosmaailmassa tämä tarkoittaa lähiopetuksen ja eriläisten tukipajojen lisäämistä, Näin saadaan edes vähän kurottua kiinni sitä osaamisvajetta, mikä väistämättä on syntynnyt, kun ei ole päästy oppimaan työsaleissa ja työpaikoilla niin paljon kuin olisi ollut tarve.
Olin jo ennen Korona-ajan alkua sitä mieltä, että yhteisöllisyyden uusi tuleminen oli alkanut. Nyt tuli takapakkia käytäntöön, muttei tarpeeseen. Koronarajoitusten purkamisen jälkeinen uusi normaali on varmasti sellainen, jossa yhteisöllisyys ja kohtaaminen ovat johtavia teemoja kaikessa toiminnassa.
Jospa nyt kevään ja alkavan kesän aikana kuunnellaan terveysalan ammattilaisia ja toimitaan heidän antamien suositusten ja ohjeiden mukaan riippumatta siitä tuleeko lakeja ja asetuksia. Tunnelin päässä näkyy valoa ja uusi normaali saattaa olla arjessamme jo ensi syksynä - toki kaikkien rajoitusten ja valmiustilojen purkamista saadaan varmasti odottaa ensi vuoden puolelle.
Miten tahansa hallitus koronaa torjuukin, niin opposition mielestä se on kuitenkin väärin sammutettu. Siksi on viisasta kuunnella asiantuntijoita, käyttää sitä kuuluisaa maalaisjärkeä ja antaa politiikan rattaiden pyöriä omaan tahtiinsa. Hyvin olemme pärjänneet tähän asti ja niin saattaa käydä myös tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti