Arjen arkki ui uuteen satamaan

Silläkin riskillä, että vanhan sannonnan mukaisesti saisin tikun silmään, kirjoitan postauksen peruutuspeiliin katsoen. Innoituksen tähän muisteluun sain, kun tämän viikon aluksi kävin hakemassa vanhan messu- ja infolavasteen Tampereelta Kannonkoskelle.

Arjen arkki -hanke oli koordinaatiohanke (ESR), jossa kerättiin hyviä käytäntöjä ja kehitettiin niiden arviointia, levittämistä ja juurruttamista. Hankkeen jälkeen Arjen arkin sähköinen alusta jäi elämään ja hyviä käytäntöjä kerättiin myös Läpäisyn tehostamisen ohjelmassa ja Zoomi-hankkeessa.  Arjen arkki -hankkeen nimen, logon ja konkreettisen kiertuelavasteen viitekehyksenä oli vanhan testamentin kertomus Noan arkista. Hankkeen idea oli siten ihmisten helppo sisäistää. 

Koska hankkeen idea oli kiertää kenttää keräämässä ja levittämässä hyviä käytäntöjä, tarviittiin erilaisia tapahtumia varten toimiva esittelyosasto, joka herättäisi huomioita erilaisiin tilaisuuksiin jalkauduttaessa. Ammatillisen koulutuksen ollessa keskiössä, messuosastoille sopiva lavaste tilattiin Saskyn Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen lavasterakentajaopiskelijoilta. 

Suunnitteluvaiheessa opiskelijoiden lähettämät piirrustukset luettiin hieman huolimattomasti. Hyvältä näytti, mutta mitat jäivät ymmärtämättä. Kun tuotteen ilmoitettiin olevan valmis noudettavaksi ilmeni, että lavaste vaatii kuljetusvälineeksi pakettiauton. Alkuhämmennyksen jälkeen totesimme, että hyvää tilattiin, priimaa pukkasi. Nyt oli käsissä sellainen messulavaste, että sitä ei voisi olla huomaamatta. Se tulikin vuosien saatossa todennetuksi.

Arjen arkki tiedostettiin toki SAKU ry:n "tuotteeksi", mutta hyvin yleisesti Arjen arkki -osastot olivat usean toimijan yhteisiä osastoja. Oli eri asia lähteä mukaan kumppaniksi Arjen arkki  kuin SAKU ry:n -osastolle. Nuori-tapahtuma, Taitaja-kilpailut, Educa-messut, Ammatillisen koulutuksen johdon seminaarit, hanketilaisuudet ... tapahtumia oli paljon. Keskeisiä kumppaneita olivat TTL, Kirkkohallitus, EHYT, Mieli, MLL ja Väestöliitto. Lukuisat hanketoimijat olivat mukana Arjen arkin osastolla esittelemässä tuloksia ja tuotettuja materiaaleja. Kun aikanaan opiskeluhuoltolakia jalkautettiin kentälle OKM ja OPH:n yhdessä järjestämillä tilaisuuksilla, Arjen arkki oli mukana jokaisessa tilaisuudessa.

Tuotteliain materiaalien julkaisija ja Arjen arkin lastiruuman täyttäjä oli Turun kaupungin sivitystoimen hanketiimi. Turku oli mukana monessa ammatillisen koulutuksen kehittämishankkeessa ja jokaisessa hankkeessa syntyi painotuotteina oppaita, vinkkivihkoja, työkirjoja, lautatapelejä ym. opetuksen ja ohjauksen apuvälineitä. Niitä jaettiin aina siellä, mihin Arjen arkki rantautui. Turun tiimiä voi kai kiittää siitä, että lihasten kestovoima pysyi hyvällä tasolla heidän materiaalilaatikoita roudatessa. 

Arjen arkki oli mukana myös ammatillista koulutusta laajemmilla ulapoilla. Erityisesti Educassa ja OPH:n tapahtumissa sain palautetta perusopetuksen ja lukioiden edustajilta, kuinka ammatillisella puolella on tarjolla todella monipuolista, laadukasta ja ennenkaikkea maksutonta materiaalia opetuksen ja ohjauksen tueksi.

Arjen arkki - se fyysinen lavaste, toimi messuosoastojen materiaalitiskinä, seminaarien infotiskinä ja porttina. Kerran sitä kysyttiin kesäajaksi Etelä-Pohjanmaalle rippileireille seurakunnan leirikeskukseen, mutta seurakunta ei koskaan arkkia Tampereelta noutanut. Arvovaltaisimmat vieraat Arjen arkki sai Tampereella Rekrytori-tapahtumassa, kun Arjen arkissa vierailivat Tasavallan presidentti Sauli Niinistö yhdessä puolisonsa Jenni Haukion kanssa.

Oli aina oma show pakata esittelymateriaali ja Arjen arkki autoon, autosta näyttelytilaan  ja taas tapahtuman jälkeen autoon. Osaston rakentamisen työmäärästä johtuen moneen tapahtumaan lähdettiin jo edellisenä päivänä tai hyvin varhain aamulla. Minulle varhaiset aamut eivät ole vahvuusalue, mutta vielä vähemmän ne olivat työparilleni, joka kuitenkin urheasti kampesi itsensä reissuun aamun varhaisina tunteina - kunhan ei matkan ensimmäisen tunnin aikana tarvinnut puhua, saati ottaa kantaa mihinkään oikeaan asiaan ;-). Kun aurinko hiljakseen nousi horisonttiin, käynnistyivät filosofiset pohdinnat ja maailman parantamista tavoittelevat ideariihet, jotka olivat tärkeitä omaa työhyvinvointia ja -motivaatiota ylläpitäneitä keskusteluja. Niitä kaipasin, kun jouduin välillä tekemään keikkoja yksin ja niitä on ikävä välillä nykyisessä työssäkin. 

Joskus pääsin arkin rakentamisessa omalle vahvuusalueelle: Yksi Opiskeluhuollon lain jalkauttamisen tilaisuuksista järjestettiin Helsingissä hotelli Presidentin tiloissa. Tilaisuudet alkoivat varhain aamulla, joten osastot rakensin yleensä edellisenä iltana. Nyt oli kuitenkin päivällä kaikenlaista ja ehdin Helsinkiin vasta myöhään illalla. Kun Presidentin respassa esitin toiveen mennä pystyttämään osastoa heti, mielummin kuin aamuvarhaisella, niin sanoivat tilaisuuden olevan yökerhossa. Se kun ei arki-iltoina ole auki, niin sen kun menet. Laitetaan sinne vähän valoja ja avataan ovet. Ajoin auton parkkihalliin ja lastaussillan kautta roudasin tavarat yökerhoon ja sain kaikessa rauhassa rakentaa osaston illan ja alkuyön hiljaisina tunteina. Aamulla oli siten mahdollista nauttia hotellin aamupalaa kaikessa rauhassa, kun osasto oli jo valmiina. 

Välillä osastolle mukaan tulleet tahot osallistuivat "talkoisiin".  Arjen arkin alkuvuosina koulutusleikkaukset olivat ajankohtaisia. Silloin ei sopinut valtion virkahenkilöiden kulkea taxilla. Erään OPH:n seminaarin päättyessä olin purkamassa osastoa ja pakkaamassa tavaroita autoon, kun vanhempi valtion virkamies, opetusneuvos, tuli juttusille. "Tämä Arjen arkkihan on yhteiskunnan rahoittama ja hyvinvoinnin edistäminen on tärkeä tavoite. Jos minä nyt autan auton kuormaamisessa niin seilaako arkki Hakaniemen laiturin kautta ja vie valtion virkamiehen työpaikalleen?" Seilasihan se. Kokemattomammat virkahenkilöt matkasivat räntäsateessa messukeskuksesta Hakaniemeen tai kotimatkalle spåralla tai muilla julkisilla välineillä. 

Arjen arkki oli yksi viimeisistä OPH:n rahoittamista ESR-hankkeista. Hanke oli menestys ja useaan kertaan olin rahoittajan edustajan kanssa OKM:n tilaisuuksissa esittelmässä toimintatapoja, jotka  johtivat hyviin tuloksiin. Rahoittaja halusi kärkihankkeen omiin tapahtumiinsa ja sen johdosta pääsivät rahoitttajan edustajatkin talkoisiin. Kuusankoskella pidetyn tapahtuman jälkeen olin taas pakkaamassa autoa, kun silloisen vähäväkiseksi käyneen OPH:n ESR-osaston edustajat (2 hlöä) tulivat kysymään, kuinka Arjen arkki seilaa Tampereelle. Mahtaisiko se laskea Kymijokea Kouvolaan ja tarjota kyytiä Kouvolan rautatieasemalle, kun taksia ei tuntunut ihan heti saavan ja junaliput oli varattu seuraavaan lähtevään junaan. Porukalla pakattiin arkki autoon ja hyvin ehtivät rahoittajat junaan. Totesivat asemalla autosta noustessaan, että nyt on tutustuttu rahoitettavaan hankkeeseen käytännössä ruohonjuuritasolla.

Arjen arkin sisälle on tehty muutama lokero pientarvikkeiden sälytykseen. Lokeroiden avulla voitiin toimittaa kuriirilähetyksiä tapahtumiin tai tapahtumien sisällä. Yksi hylly oli aina varattu klubijäsenille; sieltä löytyi tarjottavaksi tummaa suklaata. Arjen arkin suurimman rahoittajan OKM:n edustajan tulkinnan mukaan tumma suklaa on terveystuote ja Arjen arkin yksi keskeinen tehtävä on hyvinvoinnin edistäminen, joten  Arjen arkissa tuli aina olla tummaa suklaata tukemaan rahoittajan henkilöstön ja sidosryhmien hyvinvointia.

Rovaniemellä Lapin ammattiopiston tiloissa olin saanut juuri Arjen arkin osaston pystyyn ja istahtanut kulissin takana jakkaralle huokaisemaan. Aulatilaan saapui naishenkilö, loi katsauksen aulaan ja katse pysähtyi tuijottanaan Arjen arkkia. Hetken henkäistyään hän huudahti "Juuri työheuoneessani selasin noita sivuja ja nyt se on täällä meidän aulassa!". Oli hienoa havaita, että kulissin lisäksi tärkein; hyvien käytäntöjen sivusto oli otettu käyttöön ja tunnettuus kasvanut. Toisaalta kulissi oli vetovoima, joka tapahtumissa toi ihmiset keskustelemaan hyvinvointia edistävästä oppimis- ja työympäristöstä. 

Vastaavasti, jos erehdyin osallistumaan johonkin tapahtumaan ilman Arjen arkkia, moni tuli kysymään "mihin olet arkin piilottanut?" tai "kuinka olet osannut lähteä ilman arkkia?" Sen ei pitänyt olla persoonaan vaan asiaan sidottu elementti, mutta kuten niin moni asia Arjen arkki -hankkeessa, tämäkin lähti lapasesta.

Arjen arkki oli alkujaan koordinaatiohanke 27:lle OPH:n rahoittamalle ESR-hankkelle. Myöhennin kehitetty tuote palveli useita hankekokonaisuuksia ja hankkeita. Teimme Arjen arkki -hankken loppusuoralla työparini kanssa laskelman siitä, kuinka  arvokas Arjen arkin sisältö on. Verkkosivujen hyvien käytäntöjen alustalle tuodun sähköisen ja painetun materiaalin arvo laskettiin hankkeille myönnetyn rahoituksen mukaan. Arjen arkki -hankkeen päättyessä arvo oli noin 10 miljoona euroa. Kun työsuhteeeni SAKU ry:ssä päättyi 2018 Arjen arkin arvo oli yli 33 miljoonaa euroa. 

Kun SAKU ry:n toiminnassa Arjen arkki -lavasteelle ei enää ollut käyttöä, sitä tarjottiin minulle. Niinpä  tuo erinomainen lavaste jakaa nyt Piispalan hääräämössä oman työnurkkaukseni ja kokous- &videoneuvottelutilan.

Ampumaurheilun tapahtumat - tapahtumakehittäjän painajainen

 Päätyöni, digiprojekti Nuorisokeskus Piispalassa on puolivälissä. Sen projektin vaiheista olen viime vuoden blogitekstini pääosin kirjoittanut ja tulen blogissani palaamaan hankkeen mallintamis- ja juurruttamisvaiheisiin, kun niin pitkälle päästään. Avataan vuosi kuitenkin sivutoimeni, eli T:mi VeeVee Virtasen tapahtumatuotannosta ja tapahtumiin liittyvistä palveluista.

Minulle läheisin urheilulaji on suunnistus, joka on ollut osa elämääni vuodesta 1977. Lajin kehitystä olen saanut seurata monessa eri roolissa. Oma harrastusaktiivisuus ei ole enää intensiivistä, mutta edelleen olen lajissa kiinni: Olen lupautunut yhdeksi kuuluttajaksi tulevan kesän Jukolan Viestiin ja Kainuun Rastiviikko on jo perinteinen tapa käynnistää kesäloma.

Toinen minulle läheinen urheilulaji on olympiaperheeseen kuuluva ampumaurheilu. Sen pariin ajauduin työskentelemällä Ampumaurheiluliitossa 2000-luvun alussa. Tuolloin olin mukana ensisijaisesti lajin nuoristoiminnan, mutta myös kansallisen kilpailutoiminnan kehittäjänä ja sotkeuduinpa valmentajakoulutukseenkin. Erityisesti ilma-aseisiin liittyvän kilpailutoiminnan kehittäminen oli tuolloin iso osa työtehtäviäni. Siihen aikaan ilmakiväärin ja -pistoolin SM-kilpailuihin piti osallistujia karsia erillisen karsintakilpailujärjestelmän kautta ja karsintakilpailut olivatkin kilpailukauden isoja tapahtumia. Tänä päivänä harrastajamäärät ovat sellaiset, ettei karsintoja enäää tarvita. Arvokilpailuihin valmistavaa kansallista liittojohtoista kilpailusarjaa ei ole järjestetty vuosiin. Onneksi on seuroja, jotka järjestävät edes yksittäisiä ennätyskelpoisia kilpailuja.

Lopetettuani työni SAL:ssa  jäin lajin pariin tulospalvelun toimijana. Ari Korhonen kehitti lajin tulospalveluohjelmaa ja minä toimin ohjelman myyjänä ja tukihenkilönä sekä kentällä tulospalvelun toteuttajana. Vuodesta 2004 alkaen olen 2 välivuotta lukuunottamatta laskenut tulokset pistoolin SM-kilpailuissa. SAL:n kilpailujen lisäksi olen ollut mukana reserviläisten,  Metsästäjäliiton ja  Puolustusvoimien kilpailuissa. Vierumäki Areena oli oman tarinansa. Sitten hävisimme kilpailun SAL:n tulospalveluohjelman tuottajasta ja kiinnostus hommaan lopahti. Edelleen olen mukana muutamissa tapahtumissa vuodessa, mutta tulospalvelun kehittämistyö loppui ja innostus lajia kohtaan hiipui. 

Kun Suunnistusurheilussa pihtileimasimet vaihtuivat elektroniseen leimausjärjestelmään Suunnistusliitto teki valinnan kahden järjestelmätoimittajan välillä. Liitto valitsi järjestelmän, osti laitteita ja tuki seuroja ko. järjestelmän laitteiden hankinnassa. Vastaavaa lajin nykyaikastamista ei Ampumaurheiluliitto ole tehnyt ja sen seurauksena Vierumäki Areenan ampumakeskuksen elinkaaresta tuli lyhyt ja kansallista seuroja yhdistävää laitekantaa ei ole. Elektroniset taululaitteet seurojen radoilla ovat kuitenkin ilahduttavasti yleistyneet.

Ampumaurheilun aktiivikaudellani syyllistyin kuuluttajana usean finaalin SE-tuloksen pilaamiseen, kun loin liikaa painetta ampujille. Kerran kuuluttamon sijainti hallin korkeuksissa pelasti minut lynkkaukselta. Erehdyin kertomaan SM-joukkuekilpailun viivalla olleille ankkuriampujille tilanteen kesken ammunnan. Kummallista kyllä olympiamitalisti Henri Häkkistä ei kuulutus häirinnyt, kun kuulutin tuon ajan piccolink-apuohjelman myötä lähes live-tilanteessa ammuntaa, joka päättyi silloiseen SE-tulokseen 600. Enempää ei 60ls kilpailussa tuohon aikaan voinut saada. Suunnistustaustalla ja ampumaurheilun lasten kilpailutoimintaan perehdytyksen saaneella kehittäjäluonteella oli vaikea sopeutua hiljaisuutta korostavaan kilpailutapahtumaan - sirkusammunta on erikseen, minua usein valistettiin.

Ampumaurheilupiireissä liikkuessani  nousi usein keskustelun aiheeksi lajin heikko näkyvyys erilaisissa medioissa. Kansainvälinen liitto kehittikin finaaleja sellaisiksi, että niistä tuli kestoltaan sopivia seurattavaksi ja draamaa finaaleihin saatiin ihan lajin peruselementtien myötä. Kehitys on johtanut siihen, että ilmakiväärin ja -pistoolin kilpailuista on tullut selkeästi 2-osaisia. Peruskilpailun 8 parasta pääsevät finaaliin, jossa peruskilpailun tuloksella ei ole merkitystä. Finaalin edetessä kilpailusta putoaa kilpailijoita, kunnes 2 parasta ovat vastakkain finaalin viimeisessä vaiheessa. Finaalit ovat median näkökökulmasta kiinnostavia ja niillä voidaan houkutella seuraajia ja harrastajia lajin pariin. Sirkusammunta on tullut osaksi lajia ;-) ja edellyttävät elektronisia taululaitteita. Perinteisillä pahvitauluilla finaalit venyvät ajallisesti pitkiksi, eivätkä palvele ampujia, yleisöä saati mediaa.

Oma kipinä ampumaurheilun pariin heräsikin uudelleen, kun Marko Leppä lanseerasi aivan uuden kilpailuformaatin GP of Leppa.fi. Mäkihypystä tuttu parikilpailu, josta voittajat jatkoon. Parit arvotaan ja kisan eri vaiheissa pudonneella kilpailijalla mahdollisuus päästä arvalla uudelleen kilpailuun mukaan. Suoritusten aikana kuulutus on sallittu koko erän ajan niin, että kilpailijat ovat tietoisia tilanteesta. Kisaviikonloppuun toki sisältyi ihan perinteisetkin kilpailut, mutta tuo uusi kisaformaatti innosti. minua

Samankaltaista pudotusformaattia lähti toteuttamaan myös Kankaanpään Ampumaurheilijat Kankaanpää Open -tapahtumalla. Oli ilo olla mukana molemmissa ampumaurheilun uutta kulttuuria kehittävissä tapahtumissa.

Miten uudella formaatilla otetut kilpailut otettiin vastaan? Ei ole ollut lajin harrastajien mieleen uusi formaatti. Massoja ei tapahtumiin odotettukaan, mutta kaikkia lajin medianäkyvyyttä haikailevia olisin odottanut tapahtumissa näkeväni. Samoin nuoria harrastajia ja heidän valmentajiaan. Niin ilmakiväärin kuin -pistoolin huiput ovat kisatapahtuman ottaneet omakseen. Siitä pitää olla iloinen. Erityisesti on harmittanut, ettei järjestäjien valtavaa työmäärää lajin harrastajien parissa ole arvostettu. Liitolle uudet kisaformaatit olisivat olleet mahdollisuus tuoda lajia sosiaaliseen mediaan nopeatempoisena, helposti seurattavana ja tasa-arvoisena tapahtumana. 

Ampumaurheilun olympialajit ovat 2000-luvulla vähentyneet. Ne tulevat edelleen vähenemään. Uskon, että ilmakiväärin ja -pistoolin kilpailut säilyttävät asemansa olympialaisissa viimeisinä. Menestyminen niissä edellyttää perinteistä peruskilpailutaitoa, jotta pääsee finaaliin. Finaali on ihan oma lajinsa ja pahasti pelkään, ettei Suomessa ole asiaa oivallettu. Muuten olisi LeppäGP- ja Kankaanpää Open -tapahtumiin  panostettu liiton toimesta ja kilpailuja olisi valmennusjohdon toimesta vaadittu lisää. 

Kilpailutapahtumien kehittämisen passiivisuuden ohella ihmettelen, ettei nykyteknologia ja digialustojen määrä huomioiden ampumaurheilua ole saatu mediaan. Minimissään YouTube-lähetykset kilpailuista ja kun lajiin liittyy kansainvälisiä teollisia toimijoita kuten Lapua ja Sako, niin vähintäin IS-TV -lähetykset pitäisi tuottaa SM-kilpailujen finaaleista. Aikaisemmin niinkin vaikeasti seurattava laji laji kuin suunnistus, jossa kilpailijat lähtivät metsään ja sitten jännitettiin missä järjestyksessä tullaan sieltä pois, on digiaikana saatu hyvinkin mielenkiintoiseksi medialajiksi. 

Tammikuussa Kisakalliossa järjestetään kahdeksas LeppäGP-tapahtuma. GP-kilpailua edeltää 2 perinteistä ilmakiväärin ja -pistoolin EM-näyttökilpailua. Niiden jälkeen alkava tapahtuma on parasta valmentautumista siihen, mitä vaaditaan tulevaisuuden huippuampujilta. Pitää sietää painetta, yllättäviä tilanteita, kameroita, haastatteluja jne. Tapahtuma on myös lajin huipulla olevien ja huipulle tähtäävien ampujien ja valmentajien kohtaamispaikka. Hiljaista tietoa siirtyy tapahtumassa valtava bittimäärä.

Lämmittelynä kansainvälisten sääntöjen mukaan ammuttavien peruskilpailujen jälkeen käynnistyvä GP-kilpailu tarjoaa ampujille mahdollisuuden lajiharjoittelun ohella myös mediavalmennukseen.  Kamerat seuraavat ampujia kilpailusuorituksissa niin ampumalinjan etu- kuin takapuolelta, eli tapahtuma tarjoaa dataa valmentajille ja managereille. Kilpailusuoritukset näkyvät livelähetyksenä YouTubessa, josta kotiväki, ystävät, seurakverit ja tietenkin yhteistyökumppanit voivat seurata tapahtumia. Sellaista ei usein kilpailutilanteista ole tarjolla.

Hämmästyneenä olen kuunnellut kritiikkiä tapahtuman hinnasta. Ymmärrän kyllä, että aikuisen osallistumisen summa torstai-illasta sunnuntaihin 375€ on paljon rahaa. Mutta pilkotaanpa se osiin: 3:n kilpailun osallistumismaksu, 3 yöpymistä urheiluopistolla, opiston liikuntatilojen käyttö, 11 ateriaa ja ampumaurheilun yhteisön kohtaaminen niin kilpailuareenalla kuin yhteisessä saunaillassa. Paljonko kustannuksia tulee viikonlopun 2-päiväisestä kisamatkasta, jos niihin liittyy majoittuminen? Kokemukseni perustella minua ei yllätä ampumaurheiluliiton passiivinen kehittämisote, mutta sitä en ymmärrä, etteivät ampujat ja valmentajat näe omaa parastaan, kun tarjotaan menestyksen avaimia tarjottimella.

Katso edellisen LeppäGP:n YouTube-videot leppa.fi -sivuilta ja ilmoittaudu mukaan vuoden 2023 tapahtumaan.

Uuteen vuoteen tekojen - ei lupausten - moodissa

 Vuosi vaihtuu. Perinteiseen tapaan monet lupaavat erilaisa asioita. Minä en lupaa mitään vuoden vaihtumisen takia. Aion jatkaa elämääni eteenpäin oman filosofiani mukaan olemalla utelias ja innokas oppimaan uusia asioita ja vaikuttamaan omissa yhteisöissäni hyvinvoinnin edistämiseen.

Työni Piispalassa haastaa oppimaan uutta joka päivä, sillä digitaalisaatio kehittyy  huimaa vauhtia. Mitä enemmän oppii, sitä enemmän huomaa olevan uutta opittavaa. Lohdullista on, että kaikkea ei tarvitse osata itse, eikä asioita opetella yksin. 

Piispalan työprojektin ohella pidän tärkeänä uusien haasteiden hakemista. En ole paikallaan pysyvä tyyppi, vaan koko ajan muutosta ja kehittämisen haasteita etsivä persoona. Hankkeet ovat minua kiinnostava ja innostava asia. Vuoden 2023 alkupuoliskolla avautuu JTF-hankkeiden haut. Keski-Suomeen ja erityisesti Pohjoisen Keski-Suomen alueelle on varattuna yli 10 miljoonaa euroa erilaisiin kehittämishankkeisiin. Olen jo lähestynyt kotikuntani Kannonkosken päättäjiä, jotta hankehakujen avautuessa olisi valmisteltuna ohjelma, jonka puitteissa voisimme hakea rahoitusta useammalle toisiaan tukeville hankkeille. Olot Kannonkoskella, Piispalassa ja ihmisten arjessa paranevat tekojen, eivät lupausten kautta.

 Erityisesti pienissä kunnissa tekijät ovat vähissä ja päättäjät samoja henkilöitä kuin toimijat. Olen ollut 2022 vuoden lopulla aloiteellinen. Vuoden 2023 aikana toivon, että pääsen tekemiäni esityksiä toteuttamaan. Ensisijaisesti olen kiinnostunut toiminnasta, mutta pikkuisen on herännyt kiinnostunut poliittiseen vaikuttamiseen. Sitä en olekaan vielä ehtinyt kokeilemaan.

Askeleet ammattilaiseksi - teoriasta käytäntöön

Verkko- ja IT-palvelujen kilpailutusprojekti on omalta osaltani päätöksessä. Esitys on annettu päätöksistä vastaaville. Päätösvaiheen jälkeen löydän todennäköisesti edestäni seuraavan vaiheen, eli päätösten toimeenpanon. Se onkin pidempi prosessi, joka sisältää taas uuden oppimista, opitun tiedon jakamista, vertaisohjaamista sekä koko organisaation haastamista yhteisen asian kehittämiseen.

Oppimisen, opettamisen, ohjaamisen ja oppimiympäristöjen äärellä olen toki työskennellyt hyvinkin tiiviisti koko marraskuun. Minulla oli ilo työskennellä neljä viikkoa työpaikkaohjaajana Piispalassa koulutusopimuksella työskenneelle media-alan opiskelijalle. Ennen ohjausjaksoa piti lukea muutama vanha blogi ja kerrata, että mitäs se työssäoppinen parhaimmillaan voikaan olla ja mitä olen aikaisemmin työelämän edustajille vaatimuksina asettanut. Kaivoin naftaliinistä myös "Askeleet ammattilaiseksi" -työpaikkaohjaajan oppaan ja opiskelijan työkirjan. Pitäähän sitä omaan kehittämistyöhön luottaa niin paljon, että ottaa työkalut käyttöön ihan oikeassa elämässä.

Ihan 1:1 ei oppaan malli toteutunut - eikä kyllä työelämäkumppanuuden mudostuminenkaan - koska koko koulutussopimusjakson sopiminen ja päätös tapahtuivat hyvin nopealla aikataululla. Opiskelija oli itse aloitteellinen ja esitteli kahden tutkinnonosan ja näytön  tehtävät Piispalan edustajille. Meillä oli juuri sopivasti näyttöihin liittyviä työtehtäviä tarjolla ja päätimme lähteä työelämäkumppaniksi. Koulutusopimusjakso käynnistyi ensimmäisen yhteenoton jälkeen vajaan kahden viikon kuluttua, eli koulutussopimuksesta sovittiin käytännössä opiskelijan kanssa. Ensimmäinen kontakti koulutuksen järjestäjän kanssa oli koulutussopimuksen laatiminen teeamsin välityksellä, kun opiskelija oli jo aloittanut työt Piispalassa.

Minulle asia ei ollut ongelma, kun aikanaan tuli ammatillisen koulutuksen reformiin ja työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen perehdyttyä perusteelllisesti. Ja hyvinhän kaikki sujui. Opiskelija teki erinomaista työtä, josta oli suuri hyöty Piispalalle. Näytöt tehtiin siten, että tuotteet ovat nyt Piispalan arjen hyödykkeitä. Itse pääsin soveltamaan Askeleet ammattilaiseksi -toimintamallia, jonka aion viedä Piispalassa jokaisen tiimin työpaikkaohjauksen käytäntöön.

Opiskelijan koulutuksen järjestäjä oli minulle hyvin tuttu organisaatio. Koska tiesin työkykypassin olevan oppilaitoksissa käytössä otin sen puheeksi niin opettajan kuin opiskelijan kanssa. Neljän viikon pehmitys teki tehtävänsä ja opiskelija viimeisellä viikolla ilmoitti kiinnostuksensa suorittaa työkykypassi jäljellä olevien opintojensa aikana.

Kun opiskelijan näyttöjä työelmäjakson lopuksi arvioitiin, havaihduin jälleen siihen, miten arvioinnissa korostuu tekninen sisältö. Osaaminen on tietenkin tärkeä, mutta työergonomiaa ja näyttöön liittyvien töiden kuormittavuuden ja palautumiskeinojen tiedostamisen ja tunnistamisen osaamista ei arviointikriteereissä juurikaan ollut. Otin asiat kuitenkin esiin arviontitilaisuudessa, koska niihin oli kiinnitetty huomiota koko työelämäjakson ajan.

Työ- ja toimintakyky ovat itselleni tärkeitä asioita sillä työ- ja toimintakykyiset nuoret maksavat aikanaan minun eläkkeeni. Erityisen tärkeitä ne ovat Piispalalle, jonka tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä on tarjota onnistuneita työelämäkokemuksia nuorille.

Haastan kaikki työelämässä olevat työpaikkaohjaajat vaatimaan koulutuksen järjestäjiltä työkykypassi-sisältöjä opetukseen sekä työpaikoilla tapahtuvaan ohjaukseen ja näyttöihin. 

Askeleet ammattilaiseksi:

* Opettajan ja ohjaajan opas
* Opiskelijan oppimispäiväkirja

  

Havaintoja IT-palvelujen kilpailuttamisesta

 Digitaalisten palvelujen tuottaminen omalle organisaatiolle ja asiakkaille vaatii taustalle erilaisia yhteyksiä, alustoja, tukipalveluja ja ohjelmistoja. Jo aikaisemmalla työurallani olen oppinut paljon kilpailuttamisesta ja hintavertailuista. Viimeiset viikot ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että palvelujen kilpailuttaminen on erityisen haastavaa.

Digitaalisten yhteyksien osalta keskeistä on tietenkin organisaatiota ja yhteiskuntaa yhdistävä internet-yhteys ja sen tietoturvaan liittyvä palomuuri. Piispalassa yhteys tontille on vasta ensimmäinen askel, sillä  yhteyttä tarvitaan useassa eri kiinteistössä, jotka sijoittuvat noin 500m x 1000m alueelle.Yhteyttä on siis jaettava erilaisten tukiasemien avulla. Yhteyttä arvioitaessa on huomioitava niin sisään tulevan kuin  striimausten, ilmoitusten ja hälytyksien tarvitsema uloslähtevän datamäärän tarve.

Yhteysoperaattorit harvoin kykenevät tai edes haluavat toimia joka päiväisessä arjessa käytettävien ohjelmistopalvelujen kumppanina. Niinpä erilaisten ohjelmistojen, web-hotellin, domain-palvelun ja tiedostojen hallintaan tarvitaan niihin erikoistuneet palvelujen tarjoajat operaattorin rinnalle. Niin mukavaa, kuin oliskin toimia yhden tahon kanssa keskitetysti, niin IT-asioissa kaksi palvelun tarjoaajaa tuntuu Piispalan kokoisen toimijan palveluissa olevan minimi. Lisäksi on muutamia erilaisia tietojärjestelmän kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä ohjelmistoja, joilla hoidetaan taloushallintoa, kassajärjestelmää ja majoitus- ja tilavarauksia.

Kilpailuttamisen yhtenä haasteena on palvelun määrittäminen ja arviointi. 100 lyijykynää on 100 lyijykynää tai läpppäri on konkreettinen työasema, joiden hintoja on helppo vertailla. Kun sitten puhutaan ohjelmistojen ja erilaisten lisenssien välittämisestä ja niiden käytön tuesta, konkretia saa seuraksi abstrakteja ulottuvuuksia. Ohjelmistojen, etenkään markkinajohtajien käyttäjälisensseihin  perustuvat hinnat eivät eroa merkittävästi. Oleellisemmaksi tulee ohjelmistojen käyttöönoton, käyttämisen ja varmistusten tukipalvelut. Lisäksi on tärkeä tiedostaa millaista tukea ja palvelua on tarjolla, kun syntyy vikatilanteita ja vielä kolmantena ohjelmiston kehittäminen ja asiakkaan mahdollisuus saada räätälöityjä palveluja.

Palvelujen arviointi perustuu pitkälti asiakkaan tarpeisiin ja odotuksiin ja sen vertaamiseen palvelun tuottajan antamaan palvelukuvaukseen tai -lupaukseen. Kilpailuttamisen vaiheessa tietenkin arvioidaan rinnakkain kuvauksia ja lupauksia ja tuottajavalintojen jälkeen seurataan ja arvioidaan toteutumista. 

Noin kuukauden kestänyt kilpailutusprosessi on ollut hyvin mielenkiintoinen. Tämän kuun loppuun mennessä saavutetaan ensimmäisen vaiheen maali valitsemalla tarjouskilpailuun osallistuneista palveluntarjoajista 1-3 kumppania. Oma arvioni on, että kaksi toimittajaa pystyvät kokonaisuuden tarjoamaan, mutta vielä on avoinna millainen pari valitaan.

Prosessi on mielenkiintoinen myös siitä näkökulmasta, että oman yritykseni osalta olen valmistautumassa kilpailutukseen, jossa pitäisi tarjouksella pystyä vakuuttamaan asiakas pitkälti abstraktien asioiden tuottajana, kehittäjänä ja koordinaattorina. Kyse on uudesta aluevaltauksesta, mikäli tarjouskilpailussa voitto tulee, joten tämä syksy tarjoaa mielenkiintoisia haasteita monella sektorilla.