Askeleet ammattilaiseksi - teoriasta käytäntöön

Verkko- ja IT-palvelujen kilpailutusprojekti on omalta osaltani päätöksessä. Esitys on annettu päätöksistä vastaaville. Päätösvaiheen jälkeen löydän todennäköisesti edestäni seuraavan vaiheen, eli päätösten toimeenpanon. Se onkin pidempi prosessi, joka sisältää taas uuden oppimista, opitun tiedon jakamista, vertaisohjaamista sekä koko organisaation haastamista yhteisen asian kehittämiseen.

Oppimisen, opettamisen, ohjaamisen ja oppimiympäristöjen äärellä olen toki työskennellyt hyvinkin tiiviisti koko marraskuun. Minulla oli ilo työskennellä neljä viikkoa työpaikkaohjaajana Piispalassa koulutusopimuksella työskenneelle media-alan opiskelijalle. Ennen ohjausjaksoa piti lukea muutama vanha blogi ja kerrata, että mitäs se työssäoppinen parhaimmillaan voikaan olla ja mitä olen aikaisemmin työelämän edustajille vaatimuksina asettanut. Kaivoin naftaliinistä myös "Askeleet ammattilaiseksi" -työpaikkaohjaajan oppaan ja opiskelijan työkirjan. Pitäähän sitä omaan kehittämistyöhön luottaa niin paljon, että ottaa työkalut käyttöön ihan oikeassa elämässä.

Ihan 1:1 ei oppaan malli toteutunut - eikä kyllä työelämäkumppanuuden mudostuminenkaan - koska koko koulutussopimusjakson sopiminen ja päätös tapahtuivat hyvin nopealla aikataululla. Opiskelija oli itse aloitteellinen ja esitteli kahden tutkinnonosan ja näytön  tehtävät Piispalan edustajille. Meillä oli juuri sopivasti näyttöihin liittyviä työtehtäviä tarjolla ja päätimme lähteä työelämäkumppaniksi. Koulutusopimusjakso käynnistyi ensimmäisen yhteenoton jälkeen vajaan kahden viikon kuluttua, eli koulutussopimuksesta sovittiin käytännössä opiskelijan kanssa. Ensimmäinen kontakti koulutuksen järjestäjän kanssa oli koulutussopimuksen laatiminen teeamsin välityksellä, kun opiskelija oli jo aloittanut työt Piispalassa.

Minulle asia ei ollut ongelma, kun aikanaan tuli ammatillisen koulutuksen reformiin ja työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen perehdyttyä perusteelllisesti. Ja hyvinhän kaikki sujui. Opiskelija teki erinomaista työtä, josta oli suuri hyöty Piispalalle. Näytöt tehtiin siten, että tuotteet ovat nyt Piispalan arjen hyödykkeitä. Itse pääsin soveltamaan Askeleet ammattilaiseksi -toimintamallia, jonka aion viedä Piispalassa jokaisen tiimin työpaikkaohjauksen käytäntöön.

Opiskelijan koulutuksen järjestäjä oli minulle hyvin tuttu organisaatio. Koska tiesin työkykypassin olevan oppilaitoksissa käytössä otin sen puheeksi niin opettajan kuin opiskelijan kanssa. Neljän viikon pehmitys teki tehtävänsä ja opiskelija viimeisellä viikolla ilmoitti kiinnostuksensa suorittaa työkykypassi jäljellä olevien opintojensa aikana.

Kun opiskelijan näyttöjä työelmäjakson lopuksi arvioitiin, havaihduin jälleen siihen, miten arvioinnissa korostuu tekninen sisältö. Osaaminen on tietenkin tärkeä, mutta työergonomiaa ja näyttöön liittyvien töiden kuormittavuuden ja palautumiskeinojen tiedostamisen ja tunnistamisen osaamista ei arviointikriteereissä juurikaan ollut. Otin asiat kuitenkin esiin arviontitilaisuudessa, koska niihin oli kiinnitetty huomiota koko työelämäjakson ajan.

Työ- ja toimintakyky ovat itselleni tärkeitä asioita sillä työ- ja toimintakykyiset nuoret maksavat aikanaan minun eläkkeeni. Erityisen tärkeitä ne ovat Piispalalle, jonka tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä on tarjota onnistuneita työelämäkokemuksia nuorille.

Haastan kaikki työelämässä olevat työpaikkaohjaajat vaatimaan koulutuksen järjestäjiltä työkykypassi-sisältöjä opetukseen sekä työpaikoilla tapahtuvaan ohjaukseen ja näyttöihin. 

Askeleet ammattilaiseksi:

* Opettajan ja ohjaajan opas
* Opiskelijan oppimispäiväkirja

  

Havaintoja IT-palvelujen kilpailuttamisesta

 Digitaalisten palvelujen tuottaminen omalle organisaatiolle ja asiakkaille vaatii taustalle erilaisia yhteyksiä, alustoja, tukipalveluja ja ohjelmistoja. Jo aikaisemmalla työurallani olen oppinut paljon kilpailuttamisesta ja hintavertailuista. Viimeiset viikot ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että palvelujen kilpailuttaminen on erityisen haastavaa.

Digitaalisten yhteyksien osalta keskeistä on tietenkin organisaatiota ja yhteiskuntaa yhdistävä internet-yhteys ja sen tietoturvaan liittyvä palomuuri. Piispalassa yhteys tontille on vasta ensimmäinen askel, sillä  yhteyttä tarvitaan useassa eri kiinteistössä, jotka sijoittuvat noin 500m x 1000m alueelle.Yhteyttä on siis jaettava erilaisten tukiasemien avulla. Yhteyttä arvioitaessa on huomioitava niin sisään tulevan kuin  striimausten, ilmoitusten ja hälytyksien tarvitsema uloslähtevän datamäärän tarve.

Yhteysoperaattorit harvoin kykenevät tai edes haluavat toimia joka päiväisessä arjessa käytettävien ohjelmistopalvelujen kumppanina. Niinpä erilaisten ohjelmistojen, web-hotellin, domain-palvelun ja tiedostojen hallintaan tarvitaan niihin erikoistuneet palvelujen tarjoajat operaattorin rinnalle. Niin mukavaa, kuin oliskin toimia yhden tahon kanssa keskitetysti, niin IT-asioissa kaksi palvelun tarjoaajaa tuntuu Piispalan kokoisen toimijan palveluissa olevan minimi. Lisäksi on muutamia erilaisia tietojärjestelmän kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä ohjelmistoja, joilla hoidetaan taloushallintoa, kassajärjestelmää ja majoitus- ja tilavarauksia.

Kilpailuttamisen yhtenä haasteena on palvelun määrittäminen ja arviointi. 100 lyijykynää on 100 lyijykynää tai läpppäri on konkreettinen työasema, joiden hintoja on helppo vertailla. Kun sitten puhutaan ohjelmistojen ja erilaisten lisenssien välittämisestä ja niiden käytön tuesta, konkretia saa seuraksi abstrakteja ulottuvuuksia. Ohjelmistojen, etenkään markkinajohtajien käyttäjälisensseihin  perustuvat hinnat eivät eroa merkittävästi. Oleellisemmaksi tulee ohjelmistojen käyttöönoton, käyttämisen ja varmistusten tukipalvelut. Lisäksi on tärkeä tiedostaa millaista tukea ja palvelua on tarjolla, kun syntyy vikatilanteita ja vielä kolmantena ohjelmiston kehittäminen ja asiakkaan mahdollisuus saada räätälöityjä palveluja.

Palvelujen arviointi perustuu pitkälti asiakkaan tarpeisiin ja odotuksiin ja sen vertaamiseen palvelun tuottajan antamaan palvelukuvaukseen tai -lupaukseen. Kilpailuttamisen vaiheessa tietenkin arvioidaan rinnakkain kuvauksia ja lupauksia ja tuottajavalintojen jälkeen seurataan ja arvioidaan toteutumista. 

Noin kuukauden kestänyt kilpailutusprosessi on ollut hyvin mielenkiintoinen. Tämän kuun loppuun mennessä saavutetaan ensimmäisen vaiheen maali valitsemalla tarjouskilpailuun osallistuneista palveluntarjoajista 1-3 kumppania. Oma arvioni on, että kaksi toimittajaa pystyvät kokonaisuuden tarjoamaan, mutta vielä on avoinna millainen pari valitaan.

Prosessi on mielenkiintoinen myös siitä näkökulmasta, että oman yritykseni osalta olen valmistautumassa kilpailutukseen, jossa pitäisi tarjouksella pystyä vakuuttamaan asiakas pitkälti abstraktien asioiden tuottajana, kehittäjänä ja koordinaattorina. Kyse on uudesta aluevaltauksesta, mikäli tarjouskilpailussa voitto tulee, joten tämä syksy tarjoaa mielenkiintoisia haasteita monella sektorilla.

Alun karikot väistäen paluu hanketyön syvään virtaan

2010-luvulla olin mukana aika monessa hankkeessa. Taisin jossain tuon ajan blogipäivityksessä kuvatakin vuosikymmentä sossun rahoilla elämisenä, koska oma palkka tuli Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) hankkeista. Vuosikymmenen jälkipuoliskolla työskentely painottui koordinaatiohankkeisiin. Ne kasvattivat vahvan osaamisen ja laajan  verkostopääoman hyödynnettäväksi yksittäisen hankkeen toteutusvastuuseen. Olinhan päässyt hankkeiden myötä kirjoittamaan tutkimukseen pohjautuvaa tarkistuslistaa rahoittajille, hankkeen toteutuksesta vastaaville organisaatioille ja hanketyöntekijöille. 

Kun minut vuoden vaihteessa valittiin hanketyöntekijäksi ja selvisi, että rahoittava taho (OKM) oli myöntänyt hankkeelle rahoitusta vähemmän kuin oli haettu, mutta ei ollut puuttunut rahoituspäätöksessään mitenkään hankkeen sisältöön, olin tilanteeseen tyytyväinen. Hankkeen toiminta- ja talousarviota oli muokattava. Pääsin siis itse vaikuttamaan hankkeen sisältöön ja hyödyntämään aikaisempaa kokemustani. Ihan ensimmäisenä jaksotin hankkeen käynnistämis-, kehittämis-, mallintamis- sekä juurruttamisvaiheisiin. Ensimmäinen vuosi pyhitetään kehittämistyölle, kokeiluille, harhailuille ja löytämisille. Toinen vuosi on hyvien käytäntöjen mallintamisen, niiden juurruttamisen ja levittämisen aikaa. Kun hankkeessa alusta alkaen tehdään kehittämistyötä peilaten sitä tarpeeseen ja siihen toimintaympäristöön, jossa tuloksia on tarkoitus hyödyntää, varmistetaan ettei mopo karkaa käsistä, vaan hankkeen tuloksia hyödynnetään siinä tarkoituksessa, joka hankkeella oli tavoitteenakin.

Käynnistysvaihe toteutuikin teknisen kaluston hankinnan ohella toteuttavan organisaation isoihin linjoihin, nuorisokeskusverkostoon ja uudistuneeseen nuorisolakiin perehtyen. Samalla hankesuunnitelma tarkentui sellaiseksi, mikä uudessa talousraamissa oli mahdollista toteuttaa. Suunnitelman tarkentamisessa käytiin keskusteluja hankken hakuvaiheeseen osallistuneiden henkilöiden kanssa ja otettiin mukaan myös Piispalan IT-osasto.

Hankkeen päivitetty toimintasuunnitelma sovittiin yhdessä Piispalan eri tiimien edustajien yhteisessä tilaisuudessa, johon osallistui edustaja kaikista tiimeistä, joihin hanke ja siinä syntyvät tulokset  vaikuttavat. Kun asioista puhutaan ja sovitaan avoimesti ja tarjotaan kaikille hankkeeseen osallistuville tahoille mahdollisuus vaikuttaa ja olla päättämässä hankkeen taloudesta ja sisällöstä saadaan aikaan sitoutuminen toimintaan. Kun vielä hankkeen toiminta ja siihen liittyvät dokumentit avataan organisaation sisäisessä viestinnässä avoimesti kaikkien nähtäväksi hankkeesta ei tule yksittäisen ihmisen puuhastelua.

Kehittämisvaiheen pian lähestyessä olen mielestäni välttynyt karikoilta ja hanke etenee hyvässä myötätuulessa ja syvissä vesissä täysin purjein eteenpäin. Teknistä kalustoa tuottaa digitalista aineistoa on lisätty. Virtuaalinen Piispala julkaistaan ennen vuoden vaihdetta ja sen viimeistelyvaiheen toteutus ja julkaisun jälkeinen ylläpito on yhtä paljon markkinointitiimin kuin hankkeen vastuulla. Hankkeen näkökulmasta erilaisia tuotteen hyödyntämisen malleja kehitetään ja sovelletaan eri tiimeissä ja valtakunnallisesti nuorisokeskusten toiminnassa. Vuoden 2023 aikana on sovittu kokeilusta mm. aikuisille suunnatun hybridiloman pilotoinnisa. Loma muodostuu lähipäivistä Piispalassa ja virtuaaliohjausta sisältävistä lomapäivistä kotioloissa.

Hankkeen toisena isona kokonaisuutena , joka on siirtymässä kehittämisvaiheesta mallintamiseen on pelikasvatuksen käynnistyminen Piispalan toiminnassa. Keskeisinä kohderyhminä tietenkin leirikoulut, mutta myös muut nuorisoryhmät. En ole peli-ihmisiä ja olenkin pitänyt tärkeänä, että minä en personoidu nuorten pelikasvattajaksi tai peliaktiviteettien ohjaajaksi. Mine Craft -maailma kytketään ympäristökasvatukseen ja Piispalan leirikoulujen tulevat peliaktiviteetit ovat sidoksissa e-urheilun ja pelikasvatuksen ideologiaan. Koen omaksi onnistumiseksi, että meilllä on oma Mine Craft -maailma ja organisaatiossa on motivoituneita pelikasvatuksen ideologian omaksuneita ohjaajia. Ammattitaitoiset asiaan perehtyneet ohjaajat mallintavat  ja juurruttavat uudet sisällöt toimintaan. Minulla on vahva usko, että pelikasvatus tekee Piispalasta kiinnostavan paitsi leirikoululaisille  myös opettajille, nuorisotyöntekijöille ja alalle opiskeleville nuorille työssäoppimispaikkana. 

Digipalvelut ja virtuaaliympäristöt -hankkeessa on päästy vauhtiin. Leirikoulujen, Nuottavalmennuksen, nuorisotyön tapahtumien, aktiviteettien kehittämisellä ja digikaluston päivittämisellä on lähdetty liikkeelle. Jotta hankkeen ensimmäisen vuoden tulosten mallintaminen ja juurruttaminen voidaan viedä maaliin, on aika keskittyä hankkeen kolmanteen päätavoitteeseen: "Piispalassa on vahva osaaminen virtuaalipalvelujen ja hybriditapahtumien järjestäjänä ja tuottajana". 

Tavoitetta on toki edistetty jo ensimmäisen vuoden toimenpiteillä, mutta tavoitteen mittakaavaa ajatellen on otettu hyvin pieniä askelia. Jos on hanke alusta alkaen ollut innostava paluu hanketyöhön,  niin siirtyminen alun pienistä askelista loikkavaiheeseen, kasvattaa innostuksen määräa samassa suhteessa.