Asuntolatoiminta edistää läpäisyä ja on merkittävä eriarvoisuuden tasoittaja

Palataanpa takaisin omalle vahvuusalueelle ja asiaan, jonka kustannusvaikutukset ovat suurin yksittäinen toisen asteen opiskelijoiden eriarvoisuutta aiheuttava tekijä; muutto kotoa opiskelupaikkakunnalle.

Olisi tietenkin ihanteellista, että erityisesti nuoret voisivat suorittaa toisen asteen opinnot kotoa käsin. Ammatillisten oppilaitosten verkko on kuitenkin kautta aikojen ollut niin harva, että se ei ole ollut, eikä lähitulevaisuudessakaan ole kaikille mahdollista. Julkisen liikenteen kehitys on johtanut siihen että erityisesti alaikäisten on muutettava opiskelupaikkakunnalle yhä lähempää.

Muutto toiselle paikkakunnalle aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Kustannukset ovat erityisen merkittäviä nuorille, mutta myös aikuisopiskelijalle lisäkulut voivat olla taloudellinen este opiskelupaikan vastaanottamiselle . Ratkaisu taloudellisen eriarvoisuuden tasoittamiseen, nuorten turvallisen asumisen varmistamiseen ja opintojen läpäisyn edistämiseen on asuntolatoiminta.

Ratkaisu ei ole uusi. Asuntolatoimintaa on ollut niin kauan, kuin Suomessa on järjestetty ammatillista koulutusta. 80-luvulla alkanut yksilöllisyyden korostaminen ja kotitalouksien vaurauden kasvu on aiheuttanut harhan asuntoloiden vähentyneestä tarpeesta. Mitä suuremmiksi konserneiksi koulutuksen järjestäjät ovat kasvaneet sitä varmemmin asuntoloita on tarkasteltu vain kuluerän muodostavina kiinteistöinä ja asuntoloista on luovuttu. Kehitystä on tukenut ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevat asetukset, joissa koulutuksen järjestäjää tuetaan majoitustoiminnan järjestämisestä. Termin puutteellisuuden lisäksi itse korvaus on niin pieni, ettei se kata likimainkaan nykyaikaisen asuntolatoiminnan järjestämisen kustannuksia - ei edes majoitusosuutta.

Uudessa laissa ammatillisesta koulutuksesta (531/2017) ensimmäisen kerran määritellään asuntolatoiminta osaksi oppimisympäristöä ja määritellään asuntolatoiminnan järjestämisen raamit. Ammatillisen koulutuksen rahoitusta koskevissa asetuksissa asuntolatoimintaa ei edelleenkään tunnisteta, vaan rahoituksen peruste on majoittaminen ja koulutuksen järjestäjälle maksettavan tuen korotuskerrointa lasketaan kahden seuraavan vuoden ajaksi.

Vetoankin tällä kirjoituksella päättäjiin asuntolatoiminnan rahoituksen saamiseksi sille kuuluvalle tasolle esittämällä perusteluja sekä humanistisesta, että taloudellisesta näkökulmasta:

Tilastotietoja majoitettavista opiskelijoista, asuntoloista ja asuntolan henkilöstöstä

• OPH:n perustietokyselyn 20.9.2017 mukaan
• majoitusta järjestää 76 koulutuksen järjestää
• majoitettavia opiskelijoita on yhteensä 9660.
• THL:n TEA-viisarin mukaan 
• 172 toimipisteellä on käytettävissä asuntola. Ilman ohjaajaa on 14 asuntolaa.
•  Yövalvoja on 56 asuntolassa, vartiointiliike yöpäivystää 80 asuntolassa ja ilman yövalvontaa on 35 asuntolaa.
• Asuntolaohjaaja kuuluu 65 toimispisteen opiskeluhuoltoryhmään ja 53 toimipisteessä asuntolaohjaaja osallistuu opiskeluhuoltoryhmän toimintaan tarvittaessa/kutsuttaessa.
• Asuntolaohjaajien kuuluminen opiskeluhultoryhmiin on vähentynyt merkittävästi oppilas- ja opiskelijahuoltolain voimaan tulon jälkeen. 

Perustelut asuntolatoiminnan rahoituksen lisäämiselle

1.  Opetetushallituksen selvityksissä ammatillisen koulutuksen asuntoloista (2012:5 ja 2016:2) noin 30 % asuntolassa asuvista opiskelijoista ilmoitti keskeyttävänsä opinnot, mikäli asuntolapaikkaa ei olisi.
2. Läpäisyn tehostamisen ohjelman 2011 - 2015 aikana tehtyjen selvitysten mukaan asuntoloissa asuneiden opiskelijoiden keskeyttämisprosentti oli alle 5, kun ammatillisen koulutuksen keskeyttäneiden valtakunnallinen keskiarvo oli lähes 9. 
3. OPH:n maaliskuussa 2018 julkaisemassa läpäisyn seurannan määrällisessä selvityksessä lukuvuodelta 2016 - 2017 ammatillisen koulutuksen keskimääräinen keskeyttämisprosentti oli kasvanut 2,8 % verrattuna lukuvuoteen 2013 - 2014. Asuntoloissa asuvien keskeyttämisprosentti oli kasvanut vain 0,3%.
   
   Asuntolatoiminnalla voidaan vaikuttaa merkittävästi opiskelijoiden opintojen läpäisyyn, kääänteisesti vähentää keskeyttämistä ja syrjäytymisen riskiä. Opiskelijoiden koulutuksen läpäisyllä on siten sekä humanistinen että taloudellinen vaikutus.
   
4. Pelkät seinät eivät edistä opintoja. OPH:n selvityksen 2012:5 mukaan asuntoloissa työskentelevät ovat pääsääntöisesti ohjaaja-nimikkellä, vähintäin toisen asteen koulutuksen saaneita ja keskimäärin 45-vuotiaita. Ohjaajista 63% on naisia ja 37% miehiä. Asuntolaohjaajat järjestävät asuntolatoimintana arjen taitoja vahvistavia kursseja sekä monipuolista vapaa-ajantoimintaa, joka edistää opiskelijoiden viihtyvyyttä ja yhteisöllisyyttä.
5. OPH:n selvitykseen 2016:2 haastatellut koulutuksen järjestäjien edustajat näkivät asuntolan hyväksi välimuodoksi matkalla itsenäiseen asumiseen ja elämään. Erityisesti nuorille, joilla on jo ennen toisen asteen opintoja ollut kotioloihin tai arjen taitojen hallintaan liittyviä ongelmia, on ongelmia opiskeluissa tullut enemmän opiskelijan muutettua asuntolasta omaan vuokra-asuntoon.
   
   Asuntolassa voidaan opiskelijaa tukea sekä opinnoissa että arjen hallinnan taidoissa. Ohjauksen ammattilaiset, asuntolassa järjestetty erityinen tuki ja asuntolan asukkaiden muodostama yhteisö mahdollistavat nuorelle turvallisen, terveellisen ja viihtyisän kasvuympäristön. Oppilaitos valmentaa ammattiin, asuntola elämään.
   
6. Kaikilla koulutuksen järjestäjilllä ja opetusyksiköillä ei ole tarjota opiskelijoille asuntolatoimintaa. Asuntolapaikkoja ei myöskään riitä kaikille niitä hakeville ja tarvitseville. Opiskelun takia opiskelupaikkakunnalle muuttaneiden nuorten määrä on huomattavasti suurempi kuin asuntoloissa asuvien määrä. Mikä on todellinen määrä? Kuinka paljon toisen asteen opiskelijoille maksetaan asumistukia? Kuinka monen opiskelijan opinnot viivästyvät tai keskeytyvät korkeiden asumiskustannusten johdosta? Kuinka moni nuori toisen asteen opiskelija ajautuu sosiaalitoimen asiakkaaksi ja menettää luottotiedot puuttellisten arjen taitojen ja liian varhain alkaneen itsenäisen asumisen johdosta?
7. Milloin lukiolaiset alkavat vaatia maksuttomia opiskelija-asuntoloita toisen asteen opiskelijoiden yhdenvertaisuuteen vedoten?
   
   OPH:n asuntolaselvityksen 2016:2 kehittämisehdostus nr. 1 on tarpeen toteuttaa: Asuntolaa ei pidä nähdä yksin ammatillisen koulutuksen järjestäjän toimintana, vaan yhteiskunnallisena investointina erityisesti nuorten, mutta myös sosiaalisin perustein aikuisikäisten toisen asteen opiskelijoiden opiskelua, arjen taitoja ja yhteiskuntaan kiinnittymistä tukevana palveluna. Koska asuntolatoiminnan yhteiskunnallista merkitystä ei ole kartoitettu, selvityksen tekijät esittävät sen tekemistä.

Noin kuukauden kuluttua julkistetaan talven yhteishaussa hakeneiden nuorten sijoittuminen eri oppilaitoksiin. Opiskelupaikan vastaanottaminen tarkoittaa monen nuoren kohdalla isoa askelta kohti itsenäistymistä. Soisin, että heillä kaikilla olisi mahdollisuus aloittaa se ammattitaitoisten asuntolaohjaajien ohjauksessa.